Hevosvuosi 2015

Lähes kaikkien blogeista löytyy vuoden lopussa koostepostaus, jossa vuosi käydään läpi kukausi kuukaudelta. Itsekin olen sellaisen postauksen väsännyt kaksi kertaa, mutta nyt ajattelin toimia hiukan eri tavalla!

Tällä kertaa aion käsitellä läpi vuoden suurimmat ja mieleenpainuvimmat tapahtumat, järjestyksessä vuoden alusta loppuun. 

Aloitetaan Helmikuusta, jolloin teimme päätöksen lopettaa estevalmentajamme Raimon tunneilla ja siirtyä Roosan tunneille.

Valmentajan vaihtaminen nyt ei sinänsä ole mulle mitään uutta, koska mua on vuosien aikana valmentaut epämääräisen pituisissa jaksoissa reilusti toista kymmentä valmentajaa. Roosa kuitenkin käänsi mun näkemyksen esteratsastuksesta täysin päälaelleen, mikä oli pelkästään positiivinen juttu. Pääsin myös nopeahkosti eroon epävarmuudesta hypätessä, koska Hippu lopetti kieltelemisen, kun muutin ratsastustyyliä.

Maaliskuussa kävimme kauden ensimmäiset kisat Takkulan tallilla. Hyppäsimme niinkin suuret luokat, kun 50 ja 60cm, ja molemmista luokista otimme matkaan 2. sijat. Vaikka radat olikin naurettavan pienet, niillä oli suuri merkitys mun itseluottamukselle!

Toukokuussa Hippu jäi sairaslomalle kesken parhaan kisaputken. Olimme ehtineet tehdä kauden alkuun muutaman tosi lupaavan startin molemmissa lajeissa, ja sitten naps- heppa ontui seuraavan vajaan kuukauden. Kyllähän se ärsytti, mutta sain onneksi ratsastaa paljon muiden hevosilla ja kävin myös pyörähtämässä ratsastuskoulun tunnilla Takkulassa.

Kesäkuussa tapahtui vuoden ehdottomasti suurin muutos, kun Amanda palasi meille ylläpidosta. Ylläpitäjät eivät ponista olisi halunneet luopua, vaan päätös oli täysin meidän. Tätä vatvoimme pitkään, koska kahden hevosen pitäminen ei ole ilmaista hupia. Onneksi kuitenkin lopulta otimme ponin takaisin, itse ainakin pidän päätöstä vuoden parhaana!

Syyskuusta jäi mieleen vuoden ehdottomasti pahin pettymys, kun jouduime skippaaman suomenratsujen kuninkaalliset Hipun oltua jälleen sairaslomalla. Hippu oli pois treenistä heinäkuun lopusta aina syyskuun puoliväliin asti. Kunkkarit olisivat olleet 3-6.9 ja heinäkuussa klinikalla käytyämme elättelimme toivoa sinne pääsemiseestä. 1.5 kuukautta ei kuitenkaan ollut riittävä aika saada heppaa kisakuntoon, joten sain heittää hyvästit kauden tärkeimmille kisoille.

Toipilasheppa kävelyllä

Lokakuusta jäi mieleen Riders Inn;in estekisat, joissa hypättiin ehdottomasti vuoden parhaat radat. Hippu oli pitkän kisatauon jälkeen huippu kiva, vaikka molemmissa luokissa otettiinkin puomit alas.

Ei meinannu ihan onnistuu toi poseerauskuvan ottaminen :D

Loppuvuosi menikin meidän osalta ihan perustyöskentelyn parissa, marraskuussa hypättiin vielä yhdet kisat, joista jälleen kaksi perusvarmaa rataa harmittavilla puomeilla.

Kokonaisuudessaan pakko sanoa, että vuosi meni ohi ihan älyttömän nopeasti. Paljon asioita ehti tapahtua ja vasta marraskuussa ymmärsin pysähtyä siihen faktaan, että pian vaihtuu vuosi! Saa nähdä, mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan...

Toivon teille kaikelle menestyksekästä uutta vuotta 2016!