Tänään Roosa kävi taas hypyttämässä mua ja Hippua. Olin kerrankin ajoissa liikkeellä ja sain verryteltyä hyvin ennen valmennusta. Täällä meillä päin tosin tuntuu olevan joku jääkausi menossa, olin aivan jäässä jo alkukäyntien jälkeen ja varsinkin varpaat kärsivät kylmyydestä.
Aloitimme tunnin perustyöskentelyllä, hakien Hipun rennoksi ja rauhalliseksi ravissa. Teimme myös vähän raviväistöjä, jotka olisivat voineet mennä paremminkin...
Laukassa tehtiin vain muutamat temponvaihtelut ja voltit, minkä jälkeen aloimmekin hyppäämään.
Ensimmäisenä estetehtävänä oli kahdeksikko, jossa toisella lävistäjälllä oli ravipuomit ja toisella pysty, jolle tultiin myös ravissa. Tämä meni yllättävän hyvin, ensimmäisellä kerralla Hippu yritti saada itsensä väkerrettyä laukalle ennen pystyä, mutta tämän jälkeen se tajusi hypätä ravissa.
Jatkoimme edelleen samantyylisellä tehtävällä, mutta puomit nostettiin ristikko-okseriksi ja tehtävä tultiin laukassa. Hippu oli alussa poikkeuksellisesti jopa liian rauhallinen, mutta reipastui nopeasti keksiessään, että saa edetä. Naureskelinkin aluksi, että "Hipullekin tiedoksi, että tää levee ristikko on este, ei korotetut ravipuomit". Fiksuna pollena Hippu osasi kuitenkin hypätä esteestä yli, ja hyvinhän se hyppäsikin!
Muutaman kierroksen jälkeen esteet nostettiin 80cm radaksi, joka koostui okserista, kahden laukan sarjasta, kolmen laukan linjasta ja yksittäisestä pystystä.
Tulin radan alun melko hitaasti, mutta radan aikana tajusin alkaa etenemään paremmin ja Hippukin alkoi tuntua mukavammalle.
Tulimme radan uudestaan n. 90cm korkeudessa. Mokasin itse lähestymisen sarjalle, mutta Hippu päätti kerrankin olla armollinen ja pelastaa tilanteen. Muuten rata sujuikin mukavasti ja itsekin keskityin sen verran, että sain melko kivat ponnistuspaikat esteille.
Olin ihan varma että lopetamme tunnin siihen, mutta Roosa kysyikin, haluanko tulla jotain isompana. Teimme radasta lyhennetyn version, joka nostettin sarjan a-osaa lukuunottamatta 100cm korkeuteen. Katselin pitkään okseria, joka näytti järkyttävän isolta. Koko rata meni kuitenkin super hyvin, vaikka etäisyys sarjalle ei vieläkään ollut täydellinen. Viimeiseltä esteeltä Hippu otti ihan omasta mokastaan puomin, joten tulimme sen uudestaan, tällä kertaa puhtaasti.
Kokonaisuudessaan oon ihan super tyytyväinen, Hippu oli edelleen ajoittain raskas ja hankala, mutta se kuunteli mua paremmin ja halusi jopa tehdä asioita mun puolesta. Puhuttiinkin valmennuksen jälkeen siitä, miten Hippu ei enää jokaisessa mahdollisessa paikassa kiellä, vaan hyppää vähän huonommastakin paikasta.
Lisäksi ei olla ikinä menty metriä ratana, vaan pelkästään yksittäisenä jonkun tehtävän osana. Hipulle tuntuu kuitenkin olevan ihan sama, onko eseet 90 vai 100cm, isommilla se oli ehkä jopa tarkempi.
Tästä on hyvä taas jatkaa treenejä, meillä on vielä yksi Roosan valmennus edessä, minkä jälkeen jatkamme uuden valmentajan kanssa.
Lähes kaikkien blogeista löytyy vuoden lopussa koostepostaus, jossa vuosi käydään läpi kukausi kuukaudelta. Itsekin olen sellaisen postauksen väsännyt kaksi kertaa, mutta nyt ajattelin toimia hiukan eri tavalla!
Tällä kertaa aion käsitellä läpi vuoden suurimmat ja mieleenpainuvimmat tapahtumat, järjestyksessä vuoden alusta loppuun.
Aloitetaan Helmikuusta, jolloin teimme päätöksen lopettaa estevalmentajamme Raimon tunneilla ja siirtyä Roosan tunneille.
Valmentajan vaihtaminen nyt ei sinänsä ole mulle mitään uutta, koska mua on vuosien aikana valmentaut epämääräisen pituisissa jaksoissa reilusti toista kymmentä valmentajaa. Roosa kuitenkin käänsi mun näkemyksen esteratsastuksesta täysin päälaelleen, mikä oli pelkästään positiivinen juttu. Pääsin myös nopeahkosti eroon epävarmuudesta hypätessä, koska Hippu lopetti kieltelemisen, kun muutin ratsastustyyliä.
Maaliskuussa kävimme kauden ensimmäiset kisat Takkulan tallilla. Hyppäsimme niinkin suuret luokat, kun 50 ja 60cm, ja molemmista luokista otimme matkaan 2. sijat. Vaikka radat olikin naurettavan pienet, niillä oli suuri merkitys mun itseluottamukselle!
Toukokuussa Hippu jäi sairaslomalle kesken parhaan kisaputken. Olimme ehtineet tehdä kauden alkuun muutaman tosi lupaavan startin molemmissa lajeissa, ja sitten naps- heppa ontui seuraavan vajaan kuukauden. Kyllähän se ärsytti, mutta sain onneksi ratsastaa paljon muiden hevosilla ja kävin myös pyörähtämässä ratsastuskoulun tunnilla Takkulassa.
Kesäkuussa tapahtui vuoden ehdottomasti suurin muutos, kun Amanda palasi meille ylläpidosta. Ylläpitäjät eivät ponista olisi halunneet luopua, vaan päätös oli täysin meidän. Tätä vatvoimme pitkään, koska kahden hevosen pitäminen ei ole ilmaista hupia. Onneksi kuitenkin lopulta otimme ponin takaisin, itse ainakin pidän päätöstä vuoden parhaana!
Syyskuusta jäi mieleen vuoden ehdottomasti pahin pettymys, kun jouduime skippaaman suomenratsujen kuninkaalliset Hipun oltua jälleen sairaslomalla. Hippu oli pois treenistä heinäkuun lopusta aina syyskuun puoliväliin asti. Kunkkarit olisivat olleet 3-6.9 ja heinäkuussa klinikalla käytyämme elättelimme toivoa sinne pääsemiseestä. 1.5 kuukautta ei kuitenkaan ollut riittävä aika saada heppaa kisakuntoon, joten sain heittää hyvästit kauden tärkeimmille kisoille.
Toipilasheppa kävelyllä
Lokakuusta jäi mieleen Riders Inn;in estekisat, joissa hypättiin ehdottomasti vuoden parhaat radat. Hippu oli pitkän kisatauon jälkeen huippu kiva, vaikka molemmissa luokissa otettiinkin puomit alas.
Ei meinannu ihan onnistuu toi poseerauskuvan ottaminen :D
Loppuvuosi menikin meidän osalta ihan perustyöskentelyn parissa, marraskuussa hypättiin vielä yhdet kisat, joista jälleen kaksi perusvarmaa rataa harmittavilla puomeilla.
Kokonaisuudessaan pakko sanoa, että vuosi meni ohi ihan älyttömän nopeasti. Paljon asioita ehti tapahtua ja vasta marraskuussa ymmärsin pysähtyä siihen faktaan, että pian vaihtuu vuosi! Saa nähdä, mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan...
Toivon teille kaikelle menestyksekästä uutta vuotta 2016!
