Jouluaaton kunniaksi nostatetaan joulumieltä muutamalla jouluisella hevoskuvalla, joita kävin räpsimässä pari päivää sitten!
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, oikein ihanaa joulua kaikille!♥
torstai 24. joulukuuta 2015
tiistai 22. joulukuuta 2015
Hipun kehitys tänä vuonna
Pitkästä aikaa alkoi tehdä mieli kirjoitella tänne blogin puolelle, joten tässä sitä taas ollaan!
Vuosi lähestyy loppuaan, joten päätin kirjoittaa hieman Hipun kehityksestä tämän vuoden aikana.
Koulupuolella suurin muutos on siinä, että oon itse oppinut ratsastamaan hevosen rehellisemmin takapäälle ja hitaammaksi. Vuoden alussa Hippu liikkui ajoittain tosi pitkänä ja etupainoisena, enkä saanut pidätteitä läpi. Alla olevista kuvista huomaa, kuinka paljon Hipun ryhti on noussut reilussa puolessa vuodessa.
Toinen liikkumistapa keväällä oli selkä alhaalla ja takapää tallissa niin, että hevonen oli luotiviivan edessä. Tämän korjaaminen oli melko hankalaa, koska Hipun on rakenteensa puolesta hankalaa kantaa itseään ja vielä myödätä niskasta sen sijaan, että se lukitsee koko ylälinjansa ja juoksee alakaula edellä. Kehitystä on kuitenkin tältäkin osalta tapahtunut ihan kivasti
Estepuolella taas on tapahtunut muutos oikeastaan kaikessa. Alkuvuodesta meillä oli ongelmana mu tapa ratsastaa jatkuvasti käsijarru päällä, Hippu ei edennyt ja kieltoja tuli parhaina päivänä jopa puomeille. Vaihdoimme pois vanhan valmentajamme tunneilta helmikuussa, jolloin Roosa alkoi käydä hypyttämässä meitä. Roosa opetti mulle oikeastaan kokonaan uudestaan kaikki estejutut ja yllättäen kieltely jäi pois, kun löysimme reippaamman ratatemmon.
Vuosi lähestyy loppuaan, joten päätin kirjoittaa hieman Hipun kehityksestä tämän vuoden aikana.
Koulupuolella suurin muutos on siinä, että oon itse oppinut ratsastamaan hevosen rehellisemmin takapäälle ja hitaammaksi. Vuoden alussa Hippu liikkui ajoittain tosi pitkänä ja etupainoisena, enkä saanut pidätteitä läpi. Alla olevista kuvista huomaa, kuinka paljon Hipun ryhti on noussut reilussa puolessa vuodessa.
 |
| Kevät |
 |
| Syksy |
Toinen liikkumistapa keväällä oli selkä alhaalla ja takapää tallissa niin, että hevonen oli luotiviivan edessä. Tämän korjaaminen oli melko hankalaa, koska Hipun on rakenteensa puolesta hankalaa kantaa itseään ja vielä myödätä niskasta sen sijaan, että se lukitsee koko ylälinjansa ja juoksee alakaula edellä. Kehitystä on kuitenkin tältäkin osalta tapahtunut ihan kivasti
 |
| Kevät |
 |
| Syksy |
Vielä on paljon työtä edessä, jotta saadaan Hippua enemmän takapäälle ja kuuntelemaan paremmin, mutta pikkuhiljaa varmasti alkaa loputkin palaset loksahdella kohdilleen. Tällä hetkellä Hippu ottaa puomeja, koska sillä ei ole voimaa ponnistaa kovemmasta vauhdista.
Kehitystä on ehkä helpoin havainnollistaa videolla, jotta näette kunka paljon enemmän hevonen liikkuu nykyään eteen:
Teen luultavasti jossain vaiheessa toisen samanlaisen postauksen, jossa kerron Amandan kehityksestä. Toivottavasti piditte postauksesta, jättäkää toki palautetta kommenttiboksiin!
lauantai 31. lokakuuta 2015
Ohjasajovalmennus
Moi!
Käytiin reilu viikko sitten Hipun kanssa vähän erilaisessa valmennuksessa. Olimme nimittäin ensimmäistä kertaa treenaamassa ohjasajoa!
Hipullahan on tosiaan melko traumaattinen historia ajamisesta. Siitä on nuorena yritetty ravihevosta, mutta se ei syystä tai toisesta ottanut kärryjä peräänsä. Ilmeisesti tässä vaiheessa on kouluttaja menettänyt hermonsa ja hakannut Hipun aika lailla huolella, koska se peltää edelleen takana tapahtuvia asioita ja kaikkia nopeita liikkeitä.
Itse olin Hippua ohjasajanut kerran aikaisemmin, käynnissä ja ilman raippaa. En ollut ennen valmennusta kovin luottavainen, sillä tiedän Hipun pelkoreaktioiden tulevan ajoittain melko vahvoina esiin.
Aloitimme niin, että olin Hipun vierellä, vähän niin kuin juoksuttaessa. Vähitellen siirryin taaksepäin, eikä poni reagoinut siihen mitenkään!
Tehtiin tosi paljon väistöjä ja kokoamista. Maasta käsin oli jotenkin tosi ärsyttävää tehdä väistöjä, kun hevosen olisi pitänyt väistää ulko-ohjan pidätteillä. Hippu ei ihan heti tätä tajunnut, mutta pienen vänkäämisen jälkeen se alkoi päästä jutun juoneen kiinni.
Meillä oli ohjat vyön ylimmissä lenkeissä, mikä oli ehkä vähän huono idea. Hippu nousi välillä tosi ylös ja alkoi mennä eteenpäin alakaula pullottaen. Ensi kerralla pitää varmaan vaihtaa ohjien paikkaa alemmas, että saadaan niskaa rennommaksi...
Juttu josta itse tykkäsin tosi paljon oli ympyrällä ravaaminen. Ensin en kyllä saanut Hippua siirtymään raviin... Heti ymmärrettyään mitä mä siellä maassa huidoin, Hippu alkoi kuuliaisesti hölkätä ympyrää. Olin ihan ihmeissäni, miten helppoa oli saada hevonen kokoamaan itseään ja taipumaan rehellisesti!
Kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen Hippuun. Ohjasajo ei ehkä ole mulle se ykkösjuttu, mutta ihan kivaa vaihteluahan se on hevosen liikutukseen.
Käytiin reilu viikko sitten Hipun kanssa vähän erilaisessa valmennuksessa. Olimme nimittäin ensimmäistä kertaa treenaamassa ohjasajoa!
Hipullahan on tosiaan melko traumaattinen historia ajamisesta. Siitä on nuorena yritetty ravihevosta, mutta se ei syystä tai toisesta ottanut kärryjä peräänsä. Ilmeisesti tässä vaiheessa on kouluttaja menettänyt hermonsa ja hakannut Hipun aika lailla huolella, koska se peltää edelleen takana tapahtuvia asioita ja kaikkia nopeita liikkeitä.
Itse olin Hippua ohjasajanut kerran aikaisemmin, käynnissä ja ilman raippaa. En ollut ennen valmennusta kovin luottavainen, sillä tiedän Hipun pelkoreaktioiden tulevan ajoittain melko vahvoina esiin.
Aloitimme niin, että olin Hipun vierellä, vähän niin kuin juoksuttaessa. Vähitellen siirryin taaksepäin, eikä poni reagoinut siihen mitenkään!
Tehtiin tosi paljon väistöjä ja kokoamista. Maasta käsin oli jotenkin tosi ärsyttävää tehdä väistöjä, kun hevosen olisi pitänyt väistää ulko-ohjan pidätteillä. Hippu ei ihan heti tätä tajunnut, mutta pienen vänkäämisen jälkeen se alkoi päästä jutun juoneen kiinni.
Meillä oli ohjat vyön ylimmissä lenkeissä, mikä oli ehkä vähän huono idea. Hippu nousi välillä tosi ylös ja alkoi mennä eteenpäin alakaula pullottaen. Ensi kerralla pitää varmaan vaihtaa ohjien paikkaa alemmas, että saadaan niskaa rennommaksi...
Juttu josta itse tykkäsin tosi paljon oli ympyrällä ravaaminen. Ensin en kyllä saanut Hippua siirtymään raviin... Heti ymmärrettyään mitä mä siellä maassa huidoin, Hippu alkoi kuuliaisesti hölkätä ympyrää. Olin ihan ihmeissäni, miten helppoa oli saada hevonen kokoamaan itseään ja taipumaan rehellisesti!
Kokonaisuudessaan olen tosi tyytyväinen Hippuun. Ohjasajo ei ehkä ole mulle se ykkösjuttu, mutta ihan kivaa vaihteluahan se on hevosen liikutukseen.
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Sänkkärikuvia ja estevalmennus
Moi!
Vajaa viikko sitten perjantaina kävimme sänkkärillä kolmen hevosen voimin. Itse menin Hipulla, äiti meni Amandalla ja Riina oli matkassa vuokraajansa kanssa. Reitti pellolle kulkee kohtuu ison tien viertä pitkin, mutta hyvin me siitä selvittiin muutamista kevätjuhlaliikkeistä välittämättä.
Pellolle saavuttuamme huomasimme, että ennen meitä kävellen matkaan lähteneet tukijoukot olivat eksyneet väärälle pellolle. Parin puhelinsoiton jälkeen saimme kuitenkin porukan oikeaan paikkaan.
Teimme ensin pientä verkkaa ravissa ympyröillä. Hippu oli tosi virkeä ja pidättäessä se veti itsensä tosi jännittyneeksi pudottaen selän pois matkasta.
Otimme laukkaa ensin tosi rauhallisesti, koska pikkuisella Amandalla ei riitä vauhti isojen hevosten mukaan kovassa vauhdissa.
Pienen kävelytauon jälkeen lähdimme Riinan vuokraajan kanssa kahdestaan ottamaan reippaampaa laukkaa. Hippu lähti kuin tykin suusta jättäen paljonisomman Riinan kauas taakse. Annoin ponille tilaa mennä niin kovaa, kuin se jaloistaan sai irti. Muutaman kierroksen jälkeen aloin pikku hiljaa jarrutella, mutta Hippu oli asiasta ihan toista mieltä. Pienen keskustelun jälkeen sain aikaan suhteellisen rauhallista ravia, jota puksuttelin menemään pari ympyrää molempiin suuntiin.
Loppukäynnit tulivat takaisin tallille tallustellessa ja matka sujuikin paljon rauhallisemmin, kuin mennessä.
Tämän viikon maanantaina oli jälleen vuorossa Roosan estevalmennus. Teimme paljon hommia puomeilla, mikä oli ihan hyvä juttu kun edellinen hyppykerta oli kuitenkin vain muutamaa päivää aikaisemmin.
Aloitimme tulemalla pitkää puomikujaa ravissa. Välit olivat tarkoituksella lyhyet, jotta Hippu joutui keskittymään jalkoihinsa ja kantamaan itseään. Pari kertaa tultiin kyllä sellaisella vauhdilla ja tallottiin puomejen päälle, että tällaista ei-niin-rämäpää ratsastajaa saattoi hieman hirvittää. Vähitellen Hippu selvästi ymmärsi jutun juonen ja alkoi keskittyä paremmin.
Tulimme puomitehtävää myös laukassa. Hippu kuumui tosi paljon ja unohti katsoa jalkoihinsa. Lisäksi sössin itse etäisyyksiä ihan naurettavan paljon. Lopulta tämäkin tehtävä onnistui ja Hippu esitti tosi kivan pyörivää laukkaa!
Tulimme edelleen samaa tehtävää, mutta osa puomeista oli nostettu ristikoiksi. Hippu oli tässä vaiheessa jopa liian rauhallinen ja jouduin muistuttamaan sille, että esteistä hypätään yli, ei astuta.
Parin toiston jälkeen tehtävän loppuun lisättiin kolme yksittäistä estettä. Kaksi niistä oli kaarevalla linjalla ja yksi erikseen pitkällä sivulla. Esteet olivat aluksi ehkä 50cm, mutta silti onnistuin mokaamaan koko jutun, vieläpä kahdesti peräkkäin!
Ilmeisesti Roosakin totesi, että eihän tästä mitään tule. Tehtävän helpottamisen sijaan estäät nostettiinkin 80cm korkeuteen ja kappas-etäisyydet tulivat kuin itsestään. Viimeiseltä esteeltä Hippu otti puomin, hyppy lähti ihan täydellisestä paikasta, mutta tarkkuus jäi puuttumaan. Hyvän mielen takaamiseksi tultiin viimeinen este uudestaan, tällä kertaa puhtaasti. Lopetimme tunnin siihen ja tein pitkät loppuverkat.
Vajaa viikko sitten perjantaina kävimme sänkkärillä kolmen hevosen voimin. Itse menin Hipulla, äiti meni Amandalla ja Riina oli matkassa vuokraajansa kanssa. Reitti pellolle kulkee kohtuu ison tien viertä pitkin, mutta hyvin me siitä selvittiin muutamista kevätjuhlaliikkeistä välittämättä.
Pellolle saavuttuamme huomasimme, että ennen meitä kävellen matkaan lähteneet tukijoukot olivat eksyneet väärälle pellolle. Parin puhelinsoiton jälkeen saimme kuitenkin porukan oikeaan paikkaan.
Teimme ensin pientä verkkaa ravissa ympyröillä. Hippu oli tosi virkeä ja pidättäessä se veti itsensä tosi jännittyneeksi pudottaen selän pois matkasta.
Otimme laukkaa ensin tosi rauhallisesti, koska pikkuisella Amandalla ei riitä vauhti isojen hevosten mukaan kovassa vauhdissa.
Pienen kävelytauon jälkeen lähdimme Riinan vuokraajan kanssa kahdestaan ottamaan reippaampaa laukkaa. Hippu lähti kuin tykin suusta jättäen paljonisomman Riinan kauas taakse. Annoin ponille tilaa mennä niin kovaa, kuin se jaloistaan sai irti. Muutaman kierroksen jälkeen aloin pikku hiljaa jarrutella, mutta Hippu oli asiasta ihan toista mieltä. Pienen keskustelun jälkeen sain aikaan suhteellisen rauhallista ravia, jota puksuttelin menemään pari ympyrää molempiin suuntiin.
Loppukäynnit tulivat takaisin tallille tallustellessa ja matka sujuikin paljon rauhallisemmin, kuin mennessä.
Tämän viikon maanantaina oli jälleen vuorossa Roosan estevalmennus. Teimme paljon hommia puomeilla, mikä oli ihan hyvä juttu kun edellinen hyppykerta oli kuitenkin vain muutamaa päivää aikaisemmin.
Aloitimme tulemalla pitkää puomikujaa ravissa. Välit olivat tarkoituksella lyhyet, jotta Hippu joutui keskittymään jalkoihinsa ja kantamaan itseään. Pari kertaa tultiin kyllä sellaisella vauhdilla ja tallottiin puomejen päälle, että tällaista ei-niin-rämäpää ratsastajaa saattoi hieman hirvittää. Vähitellen Hippu selvästi ymmärsi jutun juonen ja alkoi keskittyä paremmin.
Tulimme puomitehtävää myös laukassa. Hippu kuumui tosi paljon ja unohti katsoa jalkoihinsa. Lisäksi sössin itse etäisyyksiä ihan naurettavan paljon. Lopulta tämäkin tehtävä onnistui ja Hippu esitti tosi kivan pyörivää laukkaa!
Tulimme edelleen samaa tehtävää, mutta osa puomeista oli nostettu ristikoiksi. Hippu oli tässä vaiheessa jopa liian rauhallinen ja jouduin muistuttamaan sille, että esteistä hypätään yli, ei astuta.
Parin toiston jälkeen tehtävän loppuun lisättiin kolme yksittäistä estettä. Kaksi niistä oli kaarevalla linjalla ja yksi erikseen pitkällä sivulla. Esteet olivat aluksi ehkä 50cm, mutta silti onnistuin mokaamaan koko jutun, vieläpä kahdesti peräkkäin!
Ilmeisesti Roosakin totesi, että eihän tästä mitään tule. Tehtävän helpottamisen sijaan estäät nostettiinkin 80cm korkeuteen ja kappas-etäisyydet tulivat kuin itsestään. Viimeiseltä esteeltä Hippu otti puomin, hyppy lähti ihan täydellisestä paikasta, mutta tarkkuus jäi puuttumaan. Hyvän mielen takaamiseksi tultiin viimeinen este uudestaan, tällä kertaa puhtaasti. Lopetimme tunnin siihen ja tein pitkät loppuverkat.
 |
| Kyl meistä kenttäratsukko tulee, päästiin jopa ojan yli! :D |
torstai 15. lokakuuta 2015
Blogi takaisin henkiin: kuulumisia ja paljon kuvia
Moi!
Mietin pitkään, mitä teen blogin kanssa. Lopulta pätin, että bloggaaminen on mulle niin iso osa elämää, etten halua siitä luopua. Amandan takaisin tulon jälkeen äiti ei enää ole kerinnyt kuvaamaan mun ratsastusta ja haluaisin kuitenkin saada postauksiin kuvia.
Mutta tosiaan, nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja avasin bloggerin lähes kahden kuukauden tauon jälkeen.
Varmasti näin alkuun on ihan hyvä kertoa hevosten kuulumisia.
Hippu jäi sairaslomalle reilu kaksi kuukautta takaperin. Käytiin klinikalla, jossa mitään vikaa ei löytynyt. Tämän jälkeen meillä kävi kranio-sakraaliterapeutti ja hieroja. Totesimme että poni oli yksinkertaisesti niin jumissa, ettei pystynyt liikkumaan puhtaasti.
Hippua hoidettiin laaserilla ja koulusatula vaihtui sopivampaan. Pikku hiljaa pääsimme takaisin työskentelemään, ensin kevyesti ja vähitellen rankemmin.
Nyt vajaa kuukauden ajan ollaan päästy käymään kouluvalmennuksissa. Aluksi teimme töitä kevennetysti, mutta nyt ollaan jo treenattu asioita ihan meidän omalla tasolla. Toki tauko näkyy hevosessa ja sen kunto putosi nopeasti, mutta lihaksia on saatu palautettua jo ihan mukavasti.
Hipun kanssa on nyt kaikkein oleellisinta, että se liikkuu oikein päin, eikä pääse jännittymään ja sitä kautta jumittamaan lihaksiaan.
Esteet toimme treeniin tosi varovasti, aluksi puomeilla ja kavaleteilla ja ihan pikku hiljaa esteitä korottaen. Hyppäsin lyhyitä itsenäisiä treenejä ja Hippu tuntui aina olevan tosi innoissaan!
Tänään päästiin vihdoin estevalmennukseen ja meno oli kyllä super vauhdikasta! Vähän on vielä säädöt hukassa, mutta yleisesti poni toimii oikein kivasti.
Amanda on tehnyt töitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Ylläpidon jälkeen sillä oli kunto aika alhaalla ja sitä ollaan liikutettu käynnissä lähes päivittäin, minkä lisäksi sitten hikeen enintään kolme kertaa viikossa. Koulupuolella ollaan edistytty ihan super paljon! Poni ei vielä jaksa kantaa itseään pitkiä aikoja, mutta selvästi työmotivaatiota löytyy. Pikkuhiljaa varmasti oisea muotokin alkaa jäädä pysyväksi, muutosta on ihan muutamassa kuukaudessa tapahtunut kuitenkin tosi paljon.
Esteitä ollaan menty tosi säästeliäästi, ehkä kaksi kertaa kuukaudessa. Aluksi hypyt oli tosi hukassa, mutta nyt alkaa esteillä löytyä taas intoa ja poni selvästi muistaa, mistä on kyse. Amandalla on kuitenkin ikää (ja ylipainoa) niin paljon, että turha lähteä hypyttämään isoja esteitä liian aikaisessa vaiheessa.
Mitä tykkäsitte tälläisestä kuva- ja videopainotteisesta postauksesta? Toivottavasti jaksatte jatkaa meidän tekemisten seuraamista, vaikka taukoa onkin ollut tosi kauan!
Mietin pitkään, mitä teen blogin kanssa. Lopulta pätin, että bloggaaminen on mulle niin iso osa elämää, etten halua siitä luopua. Amandan takaisin tulon jälkeen äiti ei enää ole kerinnyt kuvaamaan mun ratsastusta ja haluaisin kuitenkin saada postauksiin kuvia.
Mutta tosiaan, nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja avasin bloggerin lähes kahden kuukauden tauon jälkeen.
Varmasti näin alkuun on ihan hyvä kertoa hevosten kuulumisia.
Hippu jäi sairaslomalle reilu kaksi kuukautta takaperin. Käytiin klinikalla, jossa mitään vikaa ei löytynyt. Tämän jälkeen meillä kävi kranio-sakraaliterapeutti ja hieroja. Totesimme että poni oli yksinkertaisesti niin jumissa, ettei pystynyt liikkumaan puhtaasti.
Hippua hoidettiin laaserilla ja koulusatula vaihtui sopivampaan. Pikku hiljaa pääsimme takaisin työskentelemään, ensin kevyesti ja vähitellen rankemmin.
Nyt vajaa kuukauden ajan ollaan päästy käymään kouluvalmennuksissa. Aluksi teimme töitä kevennetysti, mutta nyt ollaan jo treenattu asioita ihan meidän omalla tasolla. Toki tauko näkyy hevosessa ja sen kunto putosi nopeasti, mutta lihaksia on saatu palautettua jo ihan mukavasti.
Hipun kanssa on nyt kaikkein oleellisinta, että se liikkuu oikein päin, eikä pääse jännittymään ja sitä kautta jumittamaan lihaksiaan.
Esteet toimme treeniin tosi varovasti, aluksi puomeilla ja kavaleteilla ja ihan pikku hiljaa esteitä korottaen. Hyppäsin lyhyitä itsenäisiä treenejä ja Hippu tuntui aina olevan tosi innoissaan!
Tänään päästiin vihdoin estevalmennukseen ja meno oli kyllä super vauhdikasta! Vähän on vielä säädöt hukassa, mutta yleisesti poni toimii oikein kivasti.
 |
| Lentokone :D |
Amanda on tehnyt töitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Ylläpidon jälkeen sillä oli kunto aika alhaalla ja sitä ollaan liikutettu käynnissä lähes päivittäin, minkä lisäksi sitten hikeen enintään kolme kertaa viikossa. Koulupuolella ollaan edistytty ihan super paljon! Poni ei vielä jaksa kantaa itseään pitkiä aikoja, mutta selvästi työmotivaatiota löytyy. Pikkuhiljaa varmasti oisea muotokin alkaa jäädä pysyväksi, muutosta on ihan muutamassa kuukaudessa tapahtunut kuitenkin tosi paljon.
 |
| Puhelinlaatu... |
Esteitä ollaan menty tosi säästeliäästi, ehkä kaksi kertaa kuukaudessa. Aluksi hypyt oli tosi hukassa, mutta nyt alkaa esteillä löytyä taas intoa ja poni selvästi muistaa, mistä on kyse. Amandalla on kuitenkin ikää (ja ylipainoa) niin paljon, että turha lähteä hypyttämään isoja esteitä liian aikaisessa vaiheessa.
Mitä tykkäsitte tälläisestä kuva- ja videopainotteisesta postauksesta? Toivottavasti jaksatte jatkaa meidän tekemisten seuraamista, vaikka taukoa onkin ollut tosi kauan!
lauantai 22. elokuuta 2015
Toivekuvapostaus osa 2.
Huhhuh, vihdoin sain julki myös toisen osan toivekuvapostauksesta. Super paljon kiitoksia kaikille kuvatoiveita lähettäneille, mun mielestä oli tosi hauskaa kaivella koneen syövereistä erilaisia kuvia! Toivottavasti pidätte postauksesta!
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Kouluvalmennus Isolla mustalla
Eilen mulla ja liikutushepallani Riinalla oli eka yhteinen kouluvalmennus. Luulin valmennuksen alkavan 19.30, mutta juuri kentälle mennessäni huomasin Jaanan auton kaartavan pihan. Olin siis komeasti puoli tuntia myöhässä, joten alkuverkat jäivät vähän vajaiksi. Aloitettiin tunti hakemalla käynnissä rentoutta ja aktivoimalla takapäätä. Riina jäi helposti vähän pohkeen taakse ja niska tosi korkealle. Ratsastin käynnissä paljon askeleen pidennystä ja lyhennystä, jolloin takapää alkoi olla aktiivisempi.
Ravissa jatkoimme edelleen askelpituuden muuttamista ja teimme välillä voltteja. Riina oli vasemmassa kierroksessa välillä tosi paljon kiinni sisäohjassa, joten jouduin taivuttelemaan sitä volteilla välillä tosi reilusti.
Laukka olikin meille se suurin ongelma. Jäin itse liikaa "kellumaan", jolloin en saanut pidätettyä istunnalla ja jännitin käsiä. Tästähän herkkä tamma kiukustui ja esitti pienen protestipukin.
Yritin päästä istumaan laukkaan tosi tiiviisti ja ajatella takajalkoja, ja yllättäen laukka alkoi sujua ihan super kivasti!
Ongelmat kuitenkin jatkuivat, kun aloimme tehdä enemmän laukannostoja. Oikeassa kierroksessa Riina ei halunnut tuoda sisätakasta kunnolla alle, jolloin laukkaan ponnistus jäi vajaaksi ja sain laukan sijasta aikaan kiitoravia. Muutaman kehnon yrityksen jälkeen sain kuin sainkin kaksi tosi hyvää nostoa ja kivan rennot laukkapätkät.
Ravissa jatkoimme taas teivuttelua volteilla ja teimme pari pätkää loivaa pohkeenväistöä ympyrän kehällä. Riina alkoi toimia tosi hyvin omalla moottorilla ja hakeutua pehmeään muotoon. Hetken ajan tunsin jo oloni ihan kouluratsastajaksi!
Loppuraiveiksi teimme paljon pitkiä taivutuksia avoimessa muodossa, jotta saimme ulkokyljet kunnolla vetreiksi. Aluksi Riina oli super jäykkä vasemmalle, mutta ihan lopussa se antoi jo periksi ja alkoi rentoutua eteen-alas.
Tunnin lopuksi haimme rentoutta myös käynnissä tekemällä paljolti samoja asioita, kuin loppuraveissakin. Sain molemmat ulkokyljet yllättävän kivasti pehmeiksi ja taivutukset läpi, joten päätimme tunnin siihen. Loppukäyntien päätteeksi uskaltauduin kiertämään tallille ehkä 50 metriä pitkän lenkin maneesin takaa ja eiköhän Riina pelästynyt jotain puskaa ja tehnyt päivän ainoat kevätjuhlaliikkeet... Selvittiin kuitenkin talliin ja Riina pääsi karsinaan iltaheinille.
Ravissa jatkoimme edelleen askelpituuden muuttamista ja teimme välillä voltteja. Riina oli vasemmassa kierroksessa välillä tosi paljon kiinni sisäohjassa, joten jouduin taivuttelemaan sitä volteilla välillä tosi reilusti.
Laukka olikin meille se suurin ongelma. Jäin itse liikaa "kellumaan", jolloin en saanut pidätettyä istunnalla ja jännitin käsiä. Tästähän herkkä tamma kiukustui ja esitti pienen protestipukin.
Yritin päästä istumaan laukkaan tosi tiiviisti ja ajatella takajalkoja, ja yllättäen laukka alkoi sujua ihan super kivasti!
Ongelmat kuitenkin jatkuivat, kun aloimme tehdä enemmän laukannostoja. Oikeassa kierroksessa Riina ei halunnut tuoda sisätakasta kunnolla alle, jolloin laukkaan ponnistus jäi vajaaksi ja sain laukan sijasta aikaan kiitoravia. Muutaman kehnon yrityksen jälkeen sain kuin sainkin kaksi tosi hyvää nostoa ja kivan rennot laukkapätkät.
Ravissa jatkoimme taas teivuttelua volteilla ja teimme pari pätkää loivaa pohkeenväistöä ympyrän kehällä. Riina alkoi toimia tosi hyvin omalla moottorilla ja hakeutua pehmeään muotoon. Hetken ajan tunsin jo oloni ihan kouluratsastajaksi!
Loppuraiveiksi teimme paljon pitkiä taivutuksia avoimessa muodossa, jotta saimme ulkokyljet kunnolla vetreiksi. Aluksi Riina oli super jäykkä vasemmalle, mutta ihan lopussa se antoi jo periksi ja alkoi rentoutua eteen-alas.
Tunnin lopuksi haimme rentoutta myös käynnissä tekemällä paljolti samoja asioita, kuin loppuraveissakin. Sain molemmat ulkokyljet yllättävän kivasti pehmeiksi ja taivutukset läpi, joten päätimme tunnin siihen. Loppukäyntien päätteeksi uskaltauduin kiertämään tallille ehkä 50 metriä pitkän lenkin maneesin takaa ja eiköhän Riina pelästynyt jotain puskaa ja tehnyt päivän ainoat kevätjuhlaliikkeet... Selvittiin kuitenkin talliin ja Riina pääsi karsinaan iltaheinille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)