Two years♥

Moi!

Tänään, 24.4.2015 (no okei, postaus julkaistaan vasta 25.4 puolella...), tulee täyteen kaksi vuotta siitä, kun Hipusta tuli osa perhettäni. Millainen meidän matka sitten on ollut? Sen saatte tietää nyt!


Hippu asui kauppakirjojen teon jälkeen vielä kuukauden vanhojen omistajiensa luona, 1.6 sain ponin vihdoin kotiin, ja voi kuinka onnellinen olinkan! Meidän alkuajoista on kuvia ja videoita harmittavan vähän...
Ensimmäinen kuukausi tutustuttiin toisiimme, tehtiin kaikkea kivaa ja käytiin vähän valmennuksissakin.
Heinäkuussa pääsimme leirille Hipun vanhaan kotiin ja samalla menimme ensimmäiset kisammekin. Sen viikon aikana sain huikean paljon neuvoja Hipun kanssa toimimiseen, hyppäsimme paljon erikoisesteitä ja löysin jo peräänannon esiasteen.

Kisoissa starttasimme koulua ja esteitä ja saimme yhden sijoituksenkin! Palasin kotiin onnellisena heppatyttönä ja treenit jatkuivat, kunnes muutaman viikon jälkeen Hippu alkoi liikkua epäpuhtaasti.
Ponia tutkittiin eri klinikoilla useita kuukausia, monta piikitystä tehtiin, mutta mikään ei auttanut. Lopulta vasemman etusen kavionivel piikitettiin ihan loppuvuodesta 2013 ja kuukauden saikun jälkeen poni oli takaisin treenissä tammikuussa 2014.
Kevät 2014 treenaattiinkin ahkerasti ja kiertelimme muutamissa kisoissakin, yleensä ilman mitään kummempaa menestystä. Opin tuntemaan Hippua koko ajan paremmin ja aloin luottaa siihen yhä enemmän.
Kesällä jatkoimme edelleen kovaa treeniputkea, napsimme muutamia sijoituksia kisoista ja kaikki oli täydellisesti. Kävimme kesälomalla Lahdessa, uimme, maastoilimme ilman satulaa, revitimme täyttä laukkaa ympäri valtavaa kenttää ja teimme paljon muita kivoja juttuja.
Syksyllä joku alkoi kuitenkin mennä aivan päin mäntyä, Hippu ei enää hypännyt mielellään, otimme kieltoja jopa ristikoille ja kisoissa tuli hylättyjä. Taisin silloin päättää, että musta tuleekin kouluratsastaja.

Meillä oli pitkään ponin kanssa erimielisyyksiä kaikesta, en enää nauttinut ratsastuksesta. Koulupuolella kehityttiin huimaa vauhtia, mutta kaikki luotto Hippua kohtaan oli kadonnut. Pakotin itseni kuitenkin jatkamaan, starttasimme kisoja erittäin huonoin tuloksin. Missään ei oikeasti ollut mitään järkeä ja olin hyvin onnellinen, jos vältyin ratsastamiselta.
Vuosi vaihtui, uuden vuoden mukana tuli ihan uudet tuulet, kun tein päätöksen vaihtaa estevalmentajaa. Heti ensimmäisestä valmennuksesta alkaen tiesin, että palaset ovat taas loksahtamassa kohdilleen.
Luottamusta on nyt palauteltu puolin ja toisin, osaan taas nauttia ratsastuksesta, mutta se tietty tunne mikä vielä viime kauden alussa oli, on poissa. En usko, että voin enää koskaan luottaa Hippuun niin kovasti, kuin olen joskus luottanut, enkä tule koskaan unohtamaan sitä katkeruutta, jonka meidän "välirikko" aiheutti.

Meillä on aina ollut tietynlainen viha-rakkaussuhde. Hippu on äärimmäisen hermoja raastava otus, oman arvonsa tunteva ja herkkähipiäinen, mutta on siinä toki paljon hyvääkin. Se opettaa mulle paljon, se antaa kaikkensa kun sille antaa kaikkensa.
Kaikista ponin typeryyksistä huolimatta mulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin todeta, että mä rakastan tota hevosta!

LINKKI VIDEOON

Ulkokausi korkattu!

Moikka!

Ihanaa, kun on taas kevät! Sää on ollut tosi vaihteleva, välillä on lämmin ja välillä tulee räntää... Onneksi pääsääntöisesti ollaan pysytty plussan puolella, mikä tarkoittaa, että kentällä pääsee taas menemään.

Olen mennyt kentällä nyt kaksi kertaa, ensimmäisen kerran Hippu oli ihan innoissaan kun päästiin pois maneesista ja koko ratsastus menikin rauhoitellessa ponia. Hippu liikkuu kentällä paljon paremmin kuin maneesissa, mutta toisaalta se myös kyttää enemmän. Tein muistaakseni paljon laukannostoja ja yritin saada ponin keskittymään itseeni.

Sunnuntaina meillä oli kouluvalmennus. Oli tosi kivan oloinen sää, joten menimme taas ulkona. Ennen valmennusta verryttelin huolellisesti tekemällä teräviä siirtymiä ja taivuttelemalla.
Kun valmentaja tuli, kerroin vähän kuulumisia ja pohdimme, mikä edellisissä kisoissa meni pieleen. Syvällisen juttutuokion jälkeen olikin aika aloittaa varsinainen työskentely.
Aloitimme aktivoimalla Hipun takajalkoja käynnissä. Tein pysähdyksiä, joihin ratsastin useiden pienten, terävien askeleiden kautta. Hipun jännittyessä niskasta tein voltin, jonka aikana tehty pieni asetus rentoutti hevosen ylälinjaa.


Kun käynti oli hyvin hallinnassa, aloin tehdä ravisiirtymiä. Ravi oli alusta alkaen kivan rentoa, mutta siirtymät käyntiin tulivat liikaa etujaloille. Sen sijaan, että olisimme hinkanneet pelkkiä siirtymiä, aloimmekin nostaa muotoa ravissa tekemällä melkein käyntiin-siirtymiä. Kun poni nousi enemmän ylös edestä, siirtymät paranivat huomattavasti.

Vasemmassa kierroksessa Hippu valui helposti lapa edellä ulos ja alkoi pudottaa muotoa, joten asetimme aluksi ulos ja sieltä toimme asetusta vähitellen sisälle. Hippu oli tosi mukava!
Laukassa teimme töitä niin ikään suoruuden kanssa. Oikeassa laukassa poni oli tosi hyvä, vasemmassa se halusi olla vähän mutkalla joka suuntaan. Asettaessa ulkolapa karkasi helposti, mutta kun toin asetuksen sisään vähitellen, tuli laukasta tasapainoisempaa.

Lopuksi ravasin eteen-alas ja sadekuuron yllätettyä menin maneesiin kävelemään loppukäynnit.

Meidän pääsiäinen

Moi!

Nyt saatte varautua megapostaukseen, Hippu oli mukana Lahdessa pääsiäislomalla ja kerrottavaa riittäisi vaikka kuinka paljon!

Perjantaina pakkasimme Hipun jo aikaisin aamulla ja suuntasimme auton nokan kohti tuttua Takkulan tallia. Hippu matkusti tapansa mukaan asiallisesti ja perille päästyämme poni oli ihan rauhassa, ilmeisesti tunnisti paikan.

Hippu sai paikan ratsastuskoulun 1-tallista, ponilla oli koko tallin suurin karsina. Se näytti heti viihtyvän hyvin ja oli kuin kotonaan.
Purimme Hipun kamat autosta satulahuoneeseen. Kun tavarat olivat paikoillaan, laitoin Hipun kuntoon ja menin kentälle ratsastamaan. Treenasin osia KN special-ohjelmasta. Hippu oli tosi mukava, vaikka pitkästä aikaa ulkona ratsastaminen saikin sen käymään "hieman" kuumana... Sain ponin kuitenkin tosi hyvin kuulolle ja varsinkin ravissa se meni tosi kauniissa muodossa ja käytti koko kroppaansa aktiivisesti.

Ratsastuksen lopuksi annoin Hipun laukata kunnolla ympäri isoa kenttää. Se oli ihan innoissaan ja teki hauskoja spurtteja. Loppuraveissa poni paineli menemään ihan kuin vermon takasuoralla, mutta ainakin meillä oli hauskaa!

Illalla kävin vielä tekemässä Hipun kanssa maastakäsin hommia.

Lauantaina menin maneesissa. Tein paljon siirtymiä ja kiemuroita. Yritin myös harjoitella ohjelmia maanantain kisoja varten, mutta ei siitä tullut oikein mitään...
Hippu oli taas tosi virkeä, eikä sitä olisi todellakaan kiinnostanut keskittyä liikkumaan nätisti tai kuuntelemaan hidastavia apuja. Vasta väistöt ja lisäykset saivat ponin kuuntelemaan ja lopulta se menikin ihan huippu kivasti! Laukassa Hippu yritti vähän kuskailla, mutta nopeilla siirtymillä ja vahvalla istunnalla sain aikaan muutamia hyviä pätkiä.

Lopuksi menin pari pientä kavalettia mielenvirkistykseksi ja ravasin eteen-alas.
Illalla kävimme siskoni kanssa irtojuoksuttamassa Hippua pikkumaneesissa.

Sunnuntaina menin kentällä kangilla ja ratsastin molemmat kisaohjelmat läpi. Hippu oli vähän edellisiä päiviä rauhallisempi, mutta kyllä se edelleen oli enemmän pideltävä kuin eteenpäin puskettava.
Molemmat ohjelmat menivät mielestäni tosi hyvin, vaikka en ollut ratsastanut niitä ikinä ennen. Hippu jaksoi ajoittain kantaa itseään tosi hienosti ja keskittyi, mutta välillä se alkoi kyttäillä toisia hevosia ja säheltää omiaan.

Ratsastettuani ohjelmat läpi ratsastin Hippua hetken tosi reilusti eteen ravissa ja laukassa, mutta vaadin sitä pysymään kevyenä edestä. Sain tehtyä ehkä parhaat laukkapätkät ikinä ja ravikin alkoi olla jo ihan super hienoa!

Ratsastuksen jälkeen tein valmisteluja seuraavan päivän kisoja varten.

Maanantaina meillä olikin kauden ekat koulukisat, jotka olivat samalla Takkula-cupin II osakilpailu. Olin tallilla jo kello 11, vaikka ensimmäinen starttini (helppo C:1) oli aikatauluissa merkitty kello 13.30, heti luokan jakavan tauon jälkeen. Ehdin hyvin katsoa tuttujen ratoja ennen Hipun kuntoon laittamista.
Verryttelin tosi kevyesti, koska luulin että aikaa oli 40 minuuttia. Ehdin kuitenkin ravata vain kaksi kierrosta, kun minut kuulutettiin valmistautuvana ratsukkona. Starttini oli siirretty olemaan ennen taukoa, mutta itse en tästä tiennyt mitään. Eihän siinä muukaan auttanut, kuin mennä radalle lähes verryttelemättömällä hevosella.
Ennen suoritusta ehdin onneksi kierrellä radalla hetken, sillä Hippu kyttäili tuomaria ja oli tosi jännittynyt.

Rata alkoi hyvin ja ensimmäisistä arvostelukohdista numerot olivat tasaisesti 6.5. Laukkaohjelmassa kuitenkin Hipun tasaisuus katosi, poni alkoi rykiä eteenpäin ja nousta selvästi kuolaimen eteen. En viitsinyt ruveta nyppimään ohjista niin vahvasti, kuin olisi pitänyt vaan tein pidätteitä istunnalla ja sormilla, mutta ei siitä oikein apua ollut. Laukkaohjelman jälkeinen pieni ravipätkä oli aivan järkyttävä, tasaisuudesta ei tietoakaan, poni tuijotti yläkautta silmiin ja vauhti vain kiihtyi. Voin kertoa, että lopputervehdyksessä olin vilpittömän onnellinen siitä, että se hirveä kaahaaminen loppui ja pääsin pois maneesista.

Ihmetys oli melko suuri, kun meidät kutsuttiin palkintojenjakoon! Olimme sijalla 4/19, tuloksella 61.4%, vaikka rata oli huonoin mitä olemme ikinä tehneet.

Aika hapan poni...

Kuva takkulan facebook-sivuilta

Seuraavaan luokkaan verryttelin ihan kunnolla ja Hippu olikin lopulta verryttelyssä tosi kiva. Radalle mennessä koko pakka levisi, Hippu painui alas eikä noussut millään. Unohdin vielä radankin ja laukkaohjelmassa muoto levisi taas käsiin.
Koko rata oli aivan täydellinen fiasko, ainoa yllättävän hyvin onnistunut kohta oli laukasta käyntiin siirtymä ja siitäkin saimme vain vitosen. Koko paperi oli täynnä vitosia, muutama kutonen ehkä jossain välissä. Läpi kuitenkin päästiin ja saimme "huimat" 56.5%.

Yllätyksekseni emme edes olleet läheskään huonoimpia, sijoituksemme oli 4/9.
Kisojen jälkeen kävimme mummilla syömässä ja sen jälkeen pakkasimme tavarat autoon, ponin koppiin ja lähdimme ajamaan kohti kotia.
Kotona Hippu pääsi suoraan iltaheinille ja minä järjestelin tavarat paikoilleen.

Kisavideot tulee luultavasti erilliseen postaukseen, kunhan saan ne ladattua youtubeen.
Loppuun vielä erinäistä kuvasilppua:

Satulansovitusta ja Roosan valmennus

Moikka!

Kuten otsikko kertoo, meillä oli tällä viikolla sovituksessa uusi koulupenkki. Ratsastin sillä tiistaina, Hippu oli tosi kivan tuntuinen, mutta normaalia reippaampi. Mä en osannut istua siellä yhtään, satulassa oli sen verran vähän polvitukea että mun jalka valui eteen eikä ollut vakaa.
Menin paljon ympyröitä ja kiemurauria, maneesissa oli kyllä sen verran ruuhkaista, ettei siellä mahtunut kunnolla kääntämään.
Laukkaamisesta ei oikein tullut mitään, olisin halunnut rauhoitella Hippua ympyröillä, mutta koko ajan vastaan tuli muita hevosia. Päädyin tekemään paljon laukan sisäisiä siirtymiä ja Hippu olikin tosi kivasti kuulolla!

Lopuksi tein vielä ravissa voltteja ja väistöjä. Hippu oli ihan super pehmeä ja hyvin kuulolla. Äiti meni vielä hetken ja tykkäsi satulasta, mutta huomasimme, että satulasta jäi oudot painaumat Hipun selkään siihen takapaneelien kohdalle. Päätettiin kuitenkin kokeilla satulaa vielä toisen kerran seuraavana päivänä satulahuovan kanssa.

Keskiviikkona meillä oli taas Roosan valmennus. Ennen valmennusta äiti meni hetken sillä koulupenkillä ja todettiin, että se ei ole ehkä Hipulle ihan sopiva, Hippu nimittäin jännittyi tosi paljon.
Vaihdettiin satulaa ja verkkasin hetken ravissa. Hippu oli tosi reipas, mutta kuitenkin rento ja kuuliainen. Tein muutaman temponvaihtelun, siirtymiä ja ympyröitä.
Roosan tultua kannoimme esteet. Järkytyin kyllä vähän, kun rakensimme toiselle pitkälle sivulle tosi pitkän innarisarjan. Mä en jotenkin tykkää pitkistä sarjoista, niille on hankalaa kääntää meidän lyhyessä maneesissa.
Esteiden kannon jälkeen menin takaisin Hipun selkään ja jatkoin ravityöskentelyä. Hippu oli edelleen reipas, mutta kävelytauon aikana jarrut oli mystisesti kadonneet johonkin.
Aloitimme varsinaisen valmennuksen tekemällä peruutuksesta laukannostoja. Hippu ei aluksi millään olisi viitsinyt nostaa laukkaa kunnolla, mutta tajuttuaan jutun juonen, se innostui jopa tekemään pari pikku pukkia lennokkaiden laukannostojen seassa! Teimme ehkä 10 nostoa molempiin suuntiin ja sen jälkeen pidimme kävelytauon.
Aloimme hypätä ristikkoa apupuomin kanssa, ravissa. En oikeestaan ikinä hyppää ravissa, koska Hippu ei osaa! Yllätyin tosi positiivisesti, kun hypyt menivätkin hyvin. Roosa hinasi estettä koko ajan korkeammaksi ja lopulta menimmekin 80cm ravissa, ei mikään huono suoritus mun karvamakkaralta! Pari kertaa nostin puomilla laukan mutta noh, pikkuvikoja...
Hyppäsimme pari kertaa innarisarjaa, tuttuun tapaani jännitin käsiä heti kun tuli mulle vaikea tehtävä ja Roosa joutui huutamaan koko ajan, että rennot kädet! Hyvinhän se meni, mutta koko maneesin pituinen sarja tuntui alkuun jotenkin liian erikoiselta.
Seuraavaksi menimme kolmen esteen sarjaa, jossa oli molemmissa väleissä 2 laukkaa. Keskimmäinen este oli okseri, jonka jälkeisessä välissä piti ottaa vähän kiinni. Tämä sujui hyvin ilman mitään ylimääräistä säätämistä.
Tulimme vielä pientä rataa, jossa yhdistyi kaikki edelliset tehtävät. Mun muistilla tietenkin käänsin heti alussa väärään suuntaan, mutta päästyäni kartalle alkoi hyppääminen sujua. Eka este ravissa meni hyvin, innarille tultiin hyvään paikkaan ja uskalsi rentouttaa käden. Toisen kerran pystylle ravissa, ihan ei etäisyys osunut mutta Hippu meni kuitenkin yli. Viiminen linja oli super hyvä, ekalle lähdettiin vähän kaukaa, mutta Hippu lähti itse etenemään, okserille tosi hyvä ja pyöreä hyppy ja viimeiselle esteelle sain hyvin rauhoitettua.

Ravasin eteen-alas ja kävelytin loppukäynnit samalla, kun purimme esteet pois.
Olin taas ihan super tyytyväinen valmennukseen, pääsimme hyppäämään jo vähän isompia esteitä eikä se korkeus edes pelottanut mua. Nyt vaan toivotaan että meillä sujuu jatkossakin näin kivasti ilman suurempia takapakkeja, että saisin varmuuden isompiinkin esteisiin!