Esteitä ja koulua

Moikka!

Ajattelin optimistina, että kyllä mulla on hyvin aikaa tähän kirjoitteluun... Noh, vähän yli viikko postaustaukoa ja kerrottavaakin on kertynyt ihan kiitettävästi.
Viime viikko meni käyntityöskentelyn parissa, Hipulla oli nimittäin kenkä irti. Kenkä putosi tiistaina ja kengittäjä pääsi tulemaan lauantaina.

Lauantaina menin kengityksen jälkeen koulua maneesissa. Hippu oli tosi energinen ja laukassa sain muutaman ilopukin. Tein lähinnä kaarevia teitä ja muutaman temponlisäyksen. Menin aika kevyesti, kun Hipun kengitystä muutettiin melko paljon.

Sunnuntaina oli estevalmennus. Menimme jumppasarjaa, jossa oli aluksi ehkä viisi estettä ja lopuksi kahdeksan tai yhdeksän. Lisäksi kentällä oli kaksi pientä pysytä suuntaa vaihtavina esteinä.
Hyppäsin Hipulla ensimmäistä kertaa martingaaleilla ja ne toimivat tosi hyvin, joten tästä lähtien hyppään niillä luultavasti joka kerta. Hippu hyppäsi pitkästä aikaa hyvin, ja kieltojakin tuli vain kaksi. Ensimmäinen kielto ei sinänsä yllättänyt, sillä aurinko paistoi tosi kirkkaasti suoraan silmiin ja ratsastin esteelle vähän löysästi. Toinen kielto sen sijaan tuli kesken jumppasarjan, luultavasti toisella tai kolmannella osalla, maapuomin jälkeen. Ihan yllättäen Hippu löi liinat kiinni ja en ole pitkään aikaan ollut niin lähellä pudota. Loppu tunnin skarppasin ja Hippukin alkoi innostua.

Juupa juu, näin meillä ylitetään jumppasarja...

Maanantaina, eli eilen kävin tuuppaamassa ilman satulaa. Aluksi eräjormailimme varmaan puoli tuntia lähimetsässä ja sen jälkeen menin Hipun kunnolla läpi kentällä. Tein paljon siirtymiä ja katsoin, että pidätteet menee läpi. Hippu tuli tosi pehmeäksi! Lopuksi purimme vähän höyryjä laukkaamalla aivan täysillä ympäri kenttää. Ja kovaa muuten mentiinkin!

Tänään menin taas kentällä. Aluksi kävelin maastossa pitkät alkukäynnit. Kentällä ravasin ja laukkasin rennosti. Annoin Hipun mennä niin lujaa, kuin se halusi. Muutaman pienen pukkiloikan ja luultavasti vähintään kymmenen kiitolaukkakierroksen jälkeen siirryin ratsastamaan Hippua läpi. Hippu oli tosi hidas avuille, se ei olisi halunnut jarruttaa, mutta toisaalta eteenpäin meneminenkin vaikutti olevan liikaa pyydetty. Lopuksi sain Hipun melko hyväksi ja vähän hereille. Kävelin maastossa pitkät loppukäynnit.

Muuli<3

Kisahoitajana ja estevalmennus

Moi!

Eilen siis olin Uunon kisahoitajana Keravan aluekisoissa. Menin tallille kahdentoista jälkeen ja Milla (Uunon kisaaja) oli jo letittämässä. Siinä sitten hengailin tallin käytävällä toimettomana varmaan 20 minuuttia, kun mulle ei ollut mitään tekemistä!
Vihdoin laitoimme Uunolle kuljetussuojat ja BOT-loimen. Uuno lastasi itse itsensä (ts. käveli itse traileriin ja jäi sinne) ja pian pääsimme matkaan.
Kisapaikalla Milla kävi ilmoittautumassa ja katsoimme metrin luokkaa yli puoli tuntia. Hyvin pian kävi selväksi, että kilpailut ovat jäljessä aikataulusta, joten aloimme laittaa Uunoa vasta joskus kahden aikoihin kuntoon.
Milla verkkasi ehkä 20 minuuttia ja sen jälkeen olikin aika mennä radalle. Voin kertoa, että minua ei koskaan ole jännittänyt kisoissa niin paljoin, kuin minua jännitti katsoa Uunon rataa, vaikka tiesinkin 110cm olevan sille varsin helppo luokka.
Yritin ottaa radalta jotain kuviakin, mutta minulla oli kameran kanssa suuria erimielisyyksiä. En nähnyt radasta kuin puolet, mutta sen tiesin, että yksi puomi tuli alas. Myöhemmin videolta katsottuna kyseessä oli kuitenkin ratsastajan virhe.

Mun kamera ei tarkentanut kertaakaan oikein, eikä kesken suorituksen ollut aikaa säätää asetuksia, joten koittakaa kestää tätä surkeaa laatua!

Milla käveli ehkä 10 minuuttia ja sen jälkeen Uuno jälleen lastasi itsensä ja lähdimme kotiin.
Kotona huomasin, että minulla on kiire estevalmennukseen, joten hain äkkiä Hipun sisälle ja laitoin sen kuntoon pikavauhtia. Ehdin tunnille ihan hyvin.
Aloitimme tunnin ravissa ja Hippu oli kamalan jännittynyt ja kova. Laukassakaan se ei yhtään rentoutunut, ja olin ihan ihmeissäni kun mikään normaali apu ei mennyt läpi.
Aloimme hypätä pystyä, jonka jälkeen pysäytettiin. Hypyt olivat ihan kamalia, mutta pysähdys sujui hyvin. Sen jälkeen pystyn taakse laitettiin n. 20 metrin päähän ravipuomi. Sekin onnistui hyvin, vaikka hypyt olivat tosi huonoja ja jäykkiä.

Menimme vielä yhtä kaarevaa linjaa, jossa Hippu meinasi kokonaan pysähtyä ja taas sain ratsastettua vain huonoja hyppyjä, kun eteenpäin ratsastaminen ei onnistunut.
Loppuun menimme rataa, jossa oli paljon käännöksiä. Radalla oli tasan nolla hyvää hyppyä, kaikki olivat kulmikkaita ja huonoja. Kieltoja ei onneksi tullut, mutta muuten mikään ei onnistunut! Itseäni harmitti aivan sairaasti, kun esteetkin olivat niin säälittävän pieniä miettien sitä, että ollaan kisattu paljon 80cm ratoja!
Ravasin loppuravit eteen-alas ja kävelin maastolenkin.

Tallissa hoidin Hipun pois ja aloin analysoida tuntia äidille. Sanoin olevani varma, että Hippu ei ole kunnossa ja että en vaan pysty pyytämään sitä eteen, kun huomaan, että se ei pysty vastaamaan pyyntööni. Lopulta istuin Hípun karsinassa sen pää sylissäni ja itkin. En tiedä kauanko siinä istuin, mutta luultavasti todella kauan, ja koko sen ajan Hippu seisoi hievahtamatta vieressäni, ikään kuin lohduttaen.
Siispä, hyvin alkanut, mukava kisapäivä päättyi taas huonoon fiilikseen. Tänään Hippu oli onneksi taas rento ja iloinen oma itsensä!

Uusi hevostuttavuus

Moi!

Itse asiassa mun piti kirjoittaa tämä postaus jo keskiviikkona, mutta koska tämän postauksen tähtihevonen seikkaili ratsastettavissani myös eilen, päätin kirjoittaa kyseisestä otuksesta yhdistetyn postauksen.
Tiistaina olimme äidin kanssa juuri lähdössä tallilta, kun saimme Uuno-hepan melkein-omistajan (mikä sana???), Millan kanssa huikean idean, että menen ratsastamaan Uunolla. Kiipesin siis kyytiin ja aluksi järkytyin isoista liikkeistä, vaikka Uuno on Hippua vain n. 5cm korkeampi, eli todellinen minihevonen!
Kevelin pääty-ympyrällä ja sain Uunon tosi hyvin kuulolle. Sillä hevosella on kyllä ihan valtava kokoamisaste, josta Hipun kanssa voi vain haaveilla...
Ravissa en pystynyt istumaan kuin ehkä viisi askelta, joten kevensin ihan suosiolla. Pienen herättelyn jälkeen Uuno alkoi kuulemma liikkua hyvin, itse en tietenkään tiennyt millainen sen kuului olla. Taivuttelin paljon ja ajoittain sainkin aikaan kunnon ravia ilman, että muoto putosi liian pitkäksi.
Laukka olikin sitten ihan oma juttunsa, en nimittäin pystynyt kunnolla istumaan siinäkään, kun olen tottunut Hipun pieneen laukkaan. Lisäksi Uunon mielestä olisi ollut kivempaa harjoitella sarjavaihtoja, kuin laukata jollain ympyrällä. Sain kuitenkin taas muutamia hyviä pätkiä, joissa olimme molemmat menossa suunnilleen samaan suuntaan!
Ravailin lopuksi eteen-alas ja kävelin loppukäynnit. Uuno oli varmasti upein hevonen, jolla olen ikinä mennyt!

Eilen, eli perjantaina olikin sitten jännä päivä, kun menin hyppäämään Uunolla. Milla meni ensin hetken ja näytti muutamia juttuja, mitä Uuno osaa. Saimme nähdä mm. laukanvaihdot joka kolmannella ja 130cm esteradan.

Sitten olikin minun vuoroni kiivetä selkään, ja tilanne oli vähintään yhtä jännittävä, kuin Hipun koeratsastus.
Aluksi ravasin ja laukkasin vähän. Uunon liikkeisiin alkoi jo tottua, joten meno näytti ehkä suunnilleen siedettävältä.

Aloin hypätä pientä pystyä, joka oli ehkä 60cm. Parin hypyn jälkeen estettä korotettiin 80cm korkeaksi. Uunolla este tuntui aivan minimaalisen pieneltä!

Hyppäsin pienen radan ensin 80cm korkeudessa. En nähnyt paikkaa yhdelle okserille, mutta kilttinä heppana Uuno kyllä hoiti tilanteen.

Sen jälkeen hyppäsin saman radan metrin kokoisena. En olisi ikinä uskonut hyppääväni niinkin suurta rataa, varsinkaan kun menin vieraalla hevosella. Rata meni hyvin, paitsi viimeiselle esteelle en nähnyt paikkaa ja jäin jälkeen hypyssä. Tulin saman esteen vielä kerran ja se onnistui hyvin.
Ravailin taas rennosti eteen-alas ja kävelin loppukäynnit.

Linkki videoon (KLIK)

Minulle oli ihan huikea kokemus päästä ratsastamaan näin upealla ja osaavalla hevosella. Ette varmaan uskokkaan, kuinka ylpeä olin selvitettyäni puhtaasti elämäni ensimmäisen metrin radan, vieläpä hevosella, jolla hyppään ensimmäistä kertaa! Huomenna menenkin "kisahoitajaksi" (eli kuvaamaan) kisoja, joissa Uuno hyppää. Luultavasti kuvaan siellä muitakin ratsukoita, joten teen kisoista erillisen kuvapostauksen.

Oivalluksien täyteinen estevalmennus

Moi!

Joskus ratsastaja kokee taantuneensa takaisin alkeistasolle, ja silloin ei auta muu kuin kaivautua mielensä syövereihin ja etsiä ratkaisu. Viimeisimpien kilpailujen hylkyjen seurauksena olen joutunut tosiaan miettimään omaa ratsastustani ja se on kehittänyt minua ratsastajana erittäin paljon.
Laitoin Hipun kuntoon vauhdilla, sillä olin muutenkin hieman jäljessä aikataulusta. Kerkesin kuitenkin kävellä ennen valmennusta tarpeeksi pitkään, sillä kukaan muukaan ei ollut ajoissa paikalla.
Aloitimme ottamalla hevoset kuulolle käynnissä ja ravissa kaarevilla teillä. Hippu oli tosi reipas ja kevyt. Vauhtia löytyi vähintään tarpeeksi ja kerrankin säästyttiin ylimääräiseltä eteenpäin puskemiselta.
Seuraavaksi laukkasimme molempiin suuntiin ja aloimme hypätä. Aluksi piti tulla pieni pysty, joka oli keskihalkaisijalla ja esteen jälkeen piti pysäyttää. Hipulla oli totuttuun tapaan jarrut aivan hukassa ja useista toistoista huolimatta pysähdykset olivat kaikkea muuta, kuin siistejä.

Sen jälkeen hyppäsimme paria sarjaa. Esteet pysyivät hillitysti 70cm korkeudessa, joten keskityin lähinnä saamaan hyvät paikat esteille. Huomasin, että hyppyyn mukautumista ja oikean paikan löytämistä helpotti huomattavasti, kun laskin mielessäni laukan tahtia näin: 1-2-1-2-1-2 jne. Hippu hyppäsi oikein kivasti ja ilmavasti.
Aloimme mennä pientä rataa ja heti ensimmäiselle esteelle, joka oli kentän keskellä suuntaa vaihtavana esteenä, tuli kielto. Toisella yrityksellä Hippu meni hyvin yli ja rata meni sujuvasti, vaikkakin itse sekoilin sarjalle sisään tullessa ja Hippu pääsi taas kerran pelastamaan tilannetta upealla kyvyllään ponnistaa tasajaloin.

Uskokaa tai älkää, mutta tästä mentiin sujuvasti yli!

Tulimme saman radan uudestaan ja toiselle esteelle tuli sekoilua, kadotin laukan tahdin ja taas kielto. Uusi yritys ja menimme kevyesti yli. Muistin itse ratsastaa tarkasti ja loppu rata oli ihan super!
Lopuksi hyppäsimme taas sitä keskihalkaisijalla olevaa estettä, mutta apupuomin kanssa. Aluksi ihan vaan 50cm korkeudessa ja lopulta "huikeassa" 80cm korkeudessa. Puomi oli hieman liian lähellä estettä ja väliin ei mahtunut kunnon askelta, joten Hippu joutui jo toisen kerran tunnin aikana pelastamaan tilanteen pariinkin kertaan.

Tästä ei varmaan tarvitse kertoa mitään?

Lopuksi kävelimme maastolenkin ja Hippu ei edes pelleillyt yhtään!
Hoidin ponin tallissa ja kylmäsin sen jalat. Lopuksi se pääsi vielä nauttimaan ilta-auringosta takaisin tarhaansa.
Mitä tunnista sitten jäi käteen? Tajusin laukan rytmin tärkeyden! Joka kerta, kun toin hevosen esteelle hyvässä rytmissä, mentiin myös yli. Lisäksi tarkan ratsastuksen, sillä jos jäin itse haaveilemaan ja ratsastin kaarteet tai sarjojen sisääntulon vähän puolivillaisesti, tuli joko huono hyppy tai kielto. Näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti isompia ratoja!

Kouluvalmennus

Moikka!

On perjantai-ilta, ihmiset valvovat myöhään katsoen televisiosta jotain hömppäsarjaa ja heräävät seuraavana aamuna joskus puoliltapäivin... NOT! Kunhan väsään tämän postauksen, painun nukkumaan. Huomenna olisikin vuorossa jokaisen unelma, aamutalli...
Mutta siis tosiaan, tänään meillä oli Jaanan kouluvalmennus. Hippu oli ihan kurassa ja minulla menikin yli puoli tuntia harjata se puhtaaksi. Sen jälkeen heitin ponille ja itselleni kamat päälle ja suuntasin maastolenkin kautta kentälle verkkaamaan.
Verrytellessä minulle tuli selväksi, että koko tunti tulisi olemaan melko vauhdikas, Hippu nimittäin laittoi heti aluksi ravihevosvaihteen päälle. Menin kaikki askellajit läpi ja kävelin hetken, kunnes Jaana tuli.
Tunnin alussa otin taas Hipun kuulolle kaikissa askellajeissa. Alun hankaluuksien jälkeen aloin itse pikkuhiljaa muistaa tehdä puolipidätteitä tarpeeksi ja kummasti alkoi poni toimia. Tein pysähdyksiä, peruutuksia ja etuosakäännöksiä ja Hippu olikin lopulta ihan siedettävästi kuulolla.

Siirryimme tekemään ympyrän pienennystä ja suurennusta ensin käynnissä. Aluksi piti pienentää ympyrää niin, että lopulta pyörin n. viiden metrin volttia Jaanan ympärillä. Ympyräm pienentyessä piti aina taivuttaa enemmän ja se aiheuttikin minulle ylimääräistä päänvaivaa, kun Hippu vain tunki ulkolapaansa ulos ja yritti paeta vaikeaa tilannetta, jossa takajalat joutuivat töihin. Sen jälkeen piti vähitellen suurentaa ympyrää normaaliksi pääty-ympyräksi ja samalla vähentää taivutusta.
Muutaman toiston jälkeen minun pitikin siirtää Hippu raviin sillä pienellä voltilla. Olin aluksi sitä mieltä, että me ei pysytä pystyssä ja sanoinkin, että "En mä niin voi tehdä!". Pienellä tsemppaamisella suostuin yrittämään ja se menikin hyvin!

Pienensin ja suurensin ympyrää ravissa jonkin aikaa ja Hippu tuli vihdoin kunnolla avuille. Sitten olikin vuorossa se kamalin osuus, sieltä viiden metrin voltilta piti nostaa laukka ja jatkaa samalla voltilla hetki ennen ympyrän suurentamista. Siinä vaiheessa kysäisin Jaanalta ohimennen, että "Aiotko sä tappaa meidät??", ja sain kieltävän vastauksen. Siispä ei auttanut muu, kuin nostaa laukka ja yllätyksekseni selvisimme siitäkin hengissä! Hippu teki siellä voltilla varsin hyviä nostoja ja laukan laatu parani huimasti.

Lopuksi ravailin eteen-alas ja kävelin loppukäynnit. Hoidin Hipun tallissa hyvin ja se jäi tyytyväisenä mutustamaan iltaheiniään.

Hyvää suomenhevosen päivää!

Moikka!

Kuten moni varmasti tietääkin, tänään juhlitaan suomenhevosen päivää. Tokihan meidänkin piti sitten jotain kivaa tekemistä keksiä ja lopulta löysin itseni puomiharjoitusten parista.

Ihan aluksi siivosimme Hipun tarhan. Hippu ja sen tarhakaveri Maija seurasivat touhujamme hyvin kiinnostuneina ja yrittivät kaataa kottikärryt.
Otin Hipun sisälle ja laitoin sen kuntoon. Menin kentälle kävelemään samalla, kun äiti rakensi meille korotettuja maapuomeja.

Aloitin varsinaisen ratsastuksen ottamalla Hipun kuulolle käynnissä ja ravissa erilaisilla siirtymisillä ja pysähdyksillä. Hippu pehmeni tosi nopeasti!
Aloin mennä puomeja, joista keskimmäinen oli korotettu. Hippu nosteli jalkojaan yllättävän hyvin.
Sen jälkeen menin keskellä kenttää olevaa korotettua puomia, jonka Hippu pudotti ravissa ja laukassa ainakin 10 kertaa. Yritin saada hyvän laukan ja Hippu esittikin paikoin sellaisia laukkapätkiä, että olin itsekin ihan ihmeissäni!

Joo ei toki tultu lähelle...

Lopuksi ravailin Hipun kunnolla rennoksi. Se oli lopussa tosi kiva ja kevyt. Hippu on tosin ollut muutenkin viimeaikoina ihan erityisen kiva, en yhtään tiedä mistä se voisi johtua! Toivottavasti tää vire pysyy vielä pitkään päällä, niin saadaan loppu kaudesta onnistuneet koulukisatkin mentyä.

Tallikisat 31.8

Moikka moi!

Toinen postaus muutaman päivän sisällä, jes! Oon nyt kyllä tosi ylpee ku jaksan kirjottaa näin aktiivisesti.
Eilen meidän tallilla oli tallin mestaruuskisat, ja tottahan niihin sitten piti osallistua! En kylläkään mennyt mestaruusluokkaa, kun se oli vain 60 cm... Itse menin luokat 75cm ja 80-90cm.
Olimme tallilla jo hyvissä ajoin ja minä ja kaverini Milla vedimme tehtävärataan tutustumisen ja kuvasimmekin kaksi ensimmäistä luokkaa. Sen jälkeen laitoimme Hipun kuntoon.
Verryttelyssä tuli kiire, kun arvioin 60cm luokan keston väärin. Ehdin juuri ja juuri mennä kaikki askellajit läpi ja hypätä pari verryttelyhyppyä, kun piti mennä jo radalle.
Rata oli siis 75cm, ja ajttelin että sen selvitämme vaikka takaperin. Alkurata menikin tosi hyvin, mutta sitten tuli tiukka käännös, jonka jälkeen oli vähän kummallisen näköinen pysty, jota Hippu ei nähnyt (?), joten se meni ohi. Toisella yrityksellä pääsimme yli ja saimme siten perusradalta 4vp.

Kävin maneesissa hyppäämässä yhden esteen, joka oli seuraavan luokan maksimikorkeudessa ja sen jälkeen menin taas radalle. Tällä kertaa korkeutena oli 80-90cm, mutta iso osa esteistä oli 90cm.
Kaksi ensimmäistä estettä olivat vain 80cm, kolmonen oli 90cm ja sillehän sitten tulikin kaksi kieltoa. Sain mennä radan loppuun ja koska valmentajani oli tuomarina, hän neuvoi samalla. Loppu rata oli tosi hyvä ja Hippu hyppäsi kaikki esteet epäröimättä. Yhden esteen se hyppäsi kuulemma lähes tolppien yläpuolelta, mutta se ei tietenkään näy videolla kunnolla.

Radan jälkeen menimme palkintojen jakoon. Olimme 75cm luokassa toisia, koska kaahasin loppuradan aika lujaa. Toisessa luokassa olimme ainoa osallistujat, mutta emme kuitenkaan saaneet palkintoa kun meidät hylättiin.

Käppäilin maneesissa vielä hetken ja sen jälkeen hoidimme Hipun pois. Sillä oli ikävä haava takajalassa, suoraan jonkin jänteen tai nivelen päällä. Putsasimme sen hyvin ja Hippu pääsi takaisin ulos.
Loppuun laitan vielä tänään otettuja kuvia: