Eilen siis olin Uunon kisahoitajana Keravan aluekisoissa. Menin tallille kahdentoista jälkeen ja Milla (Uunon kisaaja) oli jo letittämässä. Siinä sitten hengailin tallin käytävällä toimettomana varmaan 20 minuuttia, kun mulle ei ollut mitään tekemistä!
Vihdoin laitoimme Uunolle kuljetussuojat ja BOT-loimen. Uuno lastasi itse itsensä (ts. käveli itse traileriin ja jäi sinne) ja pian pääsimme matkaan.
Kisapaikalla Milla kävi ilmoittautumassa ja katsoimme metrin luokkaa yli puoli tuntia. Hyvin pian kävi selväksi, että kilpailut ovat jäljessä aikataulusta, joten aloimme laittaa Uunoa vasta joskus kahden aikoihin kuntoon.
Milla verkkasi ehkä 20 minuuttia ja sen jälkeen olikin aika mennä radalle. Voin kertoa, että minua ei koskaan ole jännittänyt kisoissa niin paljoin, kuin minua jännitti katsoa Uunon rataa, vaikka tiesinkin 110cm olevan sille varsin helppo luokka.
Yritin ottaa radalta jotain kuviakin, mutta minulla oli kameran kanssa suuria erimielisyyksiä. En nähnyt radasta kuin puolet, mutta sen tiesin, että yksi puomi tuli alas. Myöhemmin videolta katsottuna kyseessä oli kuitenkin ratsastajan virhe.
 |
| Mun kamera ei tarkentanut kertaakaan oikein, eikä kesken suorituksen ollut aikaa säätää asetuksia, joten koittakaa kestää tätä surkeaa laatua! |
Milla käveli ehkä 10 minuuttia ja sen jälkeen Uuno jälleen lastasi itsensä ja lähdimme kotiin.
Kotona huomasin, että minulla on kiire estevalmennukseen, joten hain äkkiä Hipun sisälle ja laitoin sen kuntoon pikavauhtia. Ehdin tunnille ihan hyvin.
Aloitimme tunnin ravissa ja Hippu oli kamalan jännittynyt ja kova. Laukassakaan se ei yhtään rentoutunut, ja olin ihan ihmeissäni kun mikään normaali apu ei mennyt läpi.
Aloimme hypätä pystyä, jonka jälkeen pysäytettiin. Hypyt olivat ihan kamalia, mutta pysähdys sujui hyvin. Sen jälkeen pystyn taakse laitettiin n. 20 metrin päähän ravipuomi. Sekin onnistui hyvin, vaikka hypyt olivat tosi huonoja ja jäykkiä.
Menimme vielä yhtä kaarevaa linjaa, jossa Hippu meinasi kokonaan pysähtyä ja taas sain ratsastettua vain huonoja hyppyjä, kun eteenpäin ratsastaminen ei onnistunut.
Loppuun menimme rataa, jossa oli paljon käännöksiä. Radalla oli tasan nolla hyvää hyppyä, kaikki olivat kulmikkaita ja huonoja. Kieltoja ei onneksi tullut, mutta muuten mikään ei onnistunut! Itseäni harmitti aivan sairaasti, kun esteetkin olivat niin säälittävän pieniä miettien sitä, että ollaan kisattu paljon 80cm ratoja!
Ravasin loppuravit eteen-alas ja kävelin maastolenkin.
Tallissa hoidin Hipun pois ja aloin analysoida tuntia äidille. Sanoin olevani varma, että Hippu ei ole kunnossa ja että en vaan pysty pyytämään sitä eteen, kun huomaan, että se ei pysty vastaamaan pyyntööni. Lopulta istuin Hípun karsinassa sen pää sylissäni ja itkin. En tiedä kauanko siinä istuin, mutta luultavasti todella kauan, ja koko sen ajan Hippu seisoi hievahtamatta vieressäni, ikään kuin lohduttaen.
Siispä, hyvin alkanut, mukava kisapäivä päättyi taas huonoon fiilikseen. Tänään Hippu oli onneksi taas rento ja iloinen oma itsensä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti