On perjantai-ilta, ihmiset valvovat myöhään katsoen televisiosta jotain hömppäsarjaa ja heräävät seuraavana aamuna joskus puoliltapäivin... NOT! Kunhan väsään tämän postauksen, painun nukkumaan. Huomenna olisikin vuorossa jokaisen unelma, aamutalli...
Mutta siis tosiaan, tänään meillä oli Jaanan kouluvalmennus. Hippu oli ihan kurassa ja minulla menikin yli puoli tuntia harjata se puhtaaksi. Sen jälkeen heitin ponille ja itselleni kamat päälle ja suuntasin maastolenkin kautta kentälle verkkaamaan.
Verrytellessä minulle tuli selväksi, että koko tunti tulisi olemaan melko vauhdikas, Hippu nimittäin laittoi heti aluksi ravihevosvaihteen päälle. Menin kaikki askellajit läpi ja kävelin hetken, kunnes Jaana tuli.
Tunnin alussa otin taas Hipun kuulolle kaikissa askellajeissa. Alun hankaluuksien jälkeen aloin itse pikkuhiljaa muistaa tehdä puolipidätteitä tarpeeksi ja kummasti alkoi poni toimia. Tein pysähdyksiä, peruutuksia ja etuosakäännöksiä ja Hippu olikin lopulta ihan siedettävästi kuulolla.
Siirryimme tekemään ympyrän pienennystä ja suurennusta ensin käynnissä. Aluksi piti pienentää ympyrää niin, että lopulta pyörin n. viiden metrin volttia Jaanan ympärillä. Ympyräm pienentyessä piti aina taivuttaa enemmän ja se aiheuttikin minulle ylimääräistä päänvaivaa, kun Hippu vain tunki ulkolapaansa ulos ja yritti paeta vaikeaa tilannetta, jossa takajalat joutuivat töihin. Sen jälkeen piti vähitellen suurentaa ympyrää normaaliksi pääty-ympyräksi ja samalla vähentää taivutusta.
Muutaman toiston jälkeen minun pitikin siirtää Hippu raviin sillä pienellä voltilla. Olin aluksi sitä mieltä, että me ei pysytä pystyssä ja sanoinkin, että "En mä niin voi tehdä!". Pienellä tsemppaamisella suostuin yrittämään ja se menikin hyvin!
Pienensin ja suurensin ympyrää ravissa jonkin aikaa ja Hippu tuli vihdoin kunnolla avuille. Sitten olikin vuorossa se kamalin osuus, sieltä viiden metrin voltilta piti nostaa laukka ja jatkaa samalla voltilla hetki ennen ympyrän suurentamista. Siinä vaiheessa kysäisin Jaanalta ohimennen, että "Aiotko sä tappaa meidät??", ja sain kieltävän vastauksen. Siispä ei auttanut muu, kuin nostaa laukka ja yllätyksekseni selvisimme siitäkin hengissä! Hippu teki siellä voltilla varsin hyviä nostoja ja laukan laatu parani huimasti.
Lopuksi ravailin eteen-alas ja kävelin loppukäynnit. Hoidin Hipun tallissa hyvin ja se jäi tyytyväisenä mutustamaan iltaheiniään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti