Uusi hevostuttavuus

Moi!

Itse asiassa mun piti kirjoittaa tämä postaus jo keskiviikkona, mutta koska tämän postauksen tähtihevonen seikkaili ratsastettavissani myös eilen, päätin kirjoittaa kyseisestä otuksesta yhdistetyn postauksen.
Tiistaina olimme äidin kanssa juuri lähdössä tallilta, kun saimme Uuno-hepan melkein-omistajan (mikä sana???), Millan kanssa huikean idean, että menen ratsastamaan Uunolla. Kiipesin siis kyytiin ja aluksi järkytyin isoista liikkeistä, vaikka Uuno on Hippua vain n. 5cm korkeampi, eli todellinen minihevonen!
Kevelin pääty-ympyrällä ja sain Uunon tosi hyvin kuulolle. Sillä hevosella on kyllä ihan valtava kokoamisaste, josta Hipun kanssa voi vain haaveilla...
Ravissa en pystynyt istumaan kuin ehkä viisi askelta, joten kevensin ihan suosiolla. Pienen herättelyn jälkeen Uuno alkoi kuulemma liikkua hyvin, itse en tietenkään tiennyt millainen sen kuului olla. Taivuttelin paljon ja ajoittain sainkin aikaan kunnon ravia ilman, että muoto putosi liian pitkäksi.
Laukka olikin sitten ihan oma juttunsa, en nimittäin pystynyt kunnolla istumaan siinäkään, kun olen tottunut Hipun pieneen laukkaan. Lisäksi Uunon mielestä olisi ollut kivempaa harjoitella sarjavaihtoja, kuin laukata jollain ympyrällä. Sain kuitenkin taas muutamia hyviä pätkiä, joissa olimme molemmat menossa suunnilleen samaan suuntaan!
Ravailin lopuksi eteen-alas ja kävelin loppukäynnit. Uuno oli varmasti upein hevonen, jolla olen ikinä mennyt!

Eilen, eli perjantaina olikin sitten jännä päivä, kun menin hyppäämään Uunolla. Milla meni ensin hetken ja näytti muutamia juttuja, mitä Uuno osaa. Saimme nähdä mm. laukanvaihdot joka kolmannella ja 130cm esteradan.

Sitten olikin minun vuoroni kiivetä selkään, ja tilanne oli vähintään yhtä jännittävä, kuin Hipun koeratsastus.
Aluksi ravasin ja laukkasin vähän. Uunon liikkeisiin alkoi jo tottua, joten meno näytti ehkä suunnilleen siedettävältä.

Aloin hypätä pientä pystyä, joka oli ehkä 60cm. Parin hypyn jälkeen estettä korotettiin 80cm korkeaksi. Uunolla este tuntui aivan minimaalisen pieneltä!

Hyppäsin pienen radan ensin 80cm korkeudessa. En nähnyt paikkaa yhdelle okserille, mutta kilttinä heppana Uuno kyllä hoiti tilanteen.

Sen jälkeen hyppäsin saman radan metrin kokoisena. En olisi ikinä uskonut hyppääväni niinkin suurta rataa, varsinkaan kun menin vieraalla hevosella. Rata meni hyvin, paitsi viimeiselle esteelle en nähnyt paikkaa ja jäin jälkeen hypyssä. Tulin saman esteen vielä kerran ja se onnistui hyvin.
Ravailin taas rennosti eteen-alas ja kävelin loppukäynnit.

Linkki videoon (KLIK)

Minulle oli ihan huikea kokemus päästä ratsastamaan näin upealla ja osaavalla hevosella. Ette varmaan uskokkaan, kuinka ylpeä olin selvitettyäni puhtaasti elämäni ensimmäisen metrin radan, vieläpä hevosella, jolla hyppään ensimmäistä kertaa! Huomenna menenkin "kisahoitajaksi" (eli kuvaamaan) kisoja, joissa Uuno hyppää. Luultavasti kuvaan siellä muitakin ratsukoita, joten teen kisoista erillisen kuvapostauksen.