Joulu oli ja meni, enkä tosiaan kerennyt kirjoittamaan Lahdessa ollessani. Kuitenkin muutaman päivän loma ilman hevosia on aivan liikaa, joten hankkiuduin toki ratsastamaan. Tutuillamme on poni samalla tallilla, jolla eräs tämän blogin historiasta tuttu welsh-poni asuu, ja pitihän tilaisuus hyödyntää!
Ne, jotka eivät kesältä muista Alli-ponia, painakaa TÄTÄ LINKKIÄ! (Kesältä löytyy Allista useampiakin postauksia)
Menimme siis 26 päivä katsomaan Allia. Astuin pieneen talliin, jossa näin aikanani Allin ensimmäistä kertaa, ja siinä käytävällä se seisoi veikeä pilke silmissään. Lässytin ponille aikani ja sen jälkeen laitoimme sille ja tuttujemme Krista-shettikselle jouluiset varusteet päälle. Kristalla siis ratsasti sen omistaja Jose.
Suuntasimme ratsastamaan valtavalle pellolle. Kävelimme aluksi hetkisen, minkä jälkeen otimme ravia ja laukkaa. Ensimmäisen laukan otimme tallia kohti, ja voin kertoa, että en muista, milloin viimeksi olisin laukannut niin lujaa! Saimme kuitenkin ponit pysäytettyä ja päätimme kävellä hetken.
Seuraavaksi otimme ravia ympyrällä. Alli oli tosi hankala, se ei kuunnellut oikean puolen apuja ollenkaan, ja oli pahasti pohkeen takana. Yritin siinä sitten työstää ravia vaikka kuinka kauan, mutta ei siitä oikein mitään tullut.
Juu tota... Tältä me aluksi näytettiin...
Päätin vain nauttia maailman ihanimman ponin kyydistä, joten laukkailin ympyrällä molempiin suuntiin. Alli laukkasi tosi nätisti ja kuulolla, joten annoin sille kävelytauon.
Itselleni pellolla ratsastaminen on upea kokemus, meillä kotona kun se ei ole mahdollista. Siispä otin kaiken ilon irti avarasta tilasta ja päästin Allin laukkaamaan niin lujaa, kuin se ikinä halusi.
Muutaman kierroksen poni jaksoi pinkoa kuin tuli hännän alla, minkä jälkeen otin taas käyntiä.
Lopuksi ravailin vielä vähän ja Alli alkoi tuntua mukavalta. Annoin sen kävellä ja menimme laittamaan poneja pois.
Loimitimme Allin ja Kristan ja ne pääsivät pihattoon syömään.
Olen tehnyt viime aikoina parikin talvista kuvapostausta, ja jatkan edelleen samalla linjalla. Iso osa teistä lukijoista varmastikkin mielellään lukee mielummin kuvallisia, kuin kuvattomia postauksia?
Koska näin talvella ei juurikaan saa kunnollisia ratsastuskuvia, on lähes ainoa vaihtoehto postailla tarha- ja poseerauskuvia. Joulun alla kuviin saa kivaa lisämaustetta pukemalla ponin jouluvarusteisiin, ja juuri niin tein tänään.
Kävimme ulkona ottamassa talvikuvia, joista tuli mielestäni ihan hyviä. Lunta olisi toki saanut olla enemmän, ja itselleni tuli äskettäin hieman epätoivoinen olo, kun muokkailin pariin kuvaan lumisadetta kuvanmuokkausohjelmalla!
Kuvien oton jälkeen menin maneesiin ratsastamaan. Tein lähinnä siirtymiä ja ympyröitä. Hippu liikkui tosi tasaisesti ja reippaasti. Se oli ihan innoissaan päästessään lopuksi laukkaamaan täysillä ympäri maneesia!
En ratsastanut kovinkaan kauaa, vaan n. 40 minuutin jälkeen vein Hipun takaisin talliin. Annoin sille puurot ja vein sen tarhaan.
Tämä olikin itse asiassa viimeinen ratsastuspostaus ennen joulua, sillä tänään suuntaan joulun viettoon Lahteen. Siellä ollessani yritän kirjoittaa jotain, jos vaan ehdin koneen ääreen.
Torstaina olimme taas estevalmennuksessa. Aloitimme hyppäämällä ihan pientä rataa, jossa esteet olivat enintään 60cm korkeita. Radan esteissä ei ollut mitään kovin erikoista, paitsi yhden pystyn molemmilla puolilla oli puomit innarivälillä ja sekös Hippua kummastutti!
Menimme sitä erikoista pystyä pari kertaa yksittäin, jotta Hippu tajuaisi tehtävän idean. Pikku hiljaa se alkoi hahmottaa omia jalkojaan ja esteen ylitys helpottuikin kummasti.
Nostimme rataa hieman, n. 70-80cm korkeuteen. Taas Hippu onnistui kompastumaan siihen samaan esteeseen, vaikka miten yritin saada sitä kuuntelemaan. Hippu oli muutenkin sitä mieltä, että hän tietää itse parhaiten, kuinka estettä lähestytään, joten se ei oikein kuunnellut minua... Muuten rata meni tosi hyvin ja kaikki hypyt oli pyöreitä ja ilmavia.
Sarjaa nostettiin tässä vaiheessa lisää, muut esteet pysyivät vielä alhaalla. Hyppäsimme pelkän sarjan, jonka toinen osa oli 75cm ja toinen 90cm. Hippu ei yhtään epäröinyt, vaikka askel ei ihan osunut nappiin. Heti kun sain Hipun käyntiin, Raimo nosti yksittäisen pystyn 95cm korkeaksi. Sarjan ensimmäinen osa nostettiin 80cm korkeaksi ja toinen osa myöskin 95cm korkeaksi. Itseäni tuo korkeus jo hieman kauhistutti, mutta päätin, että haluan kuitenkin yrittää.
Hyppäsimme radan hieman lyhennettynä ja ensimmäisellä yrityksellä sarjan toinen osa tuli takajalkojen kosketuksesta alas. Loppuun hyppäsin pelkän sarjan vielä kerran ja Hippu meni helposti yli. LINKKI VIDEOON
Valmennuksesta jäi tosi hyvä fiilis, Hippu ei kieltänyt kertaakaan ja pääsimme hyppäämään isompia esteitä, kuin yleensä. Itse sain taas varmuutta isommille esteille, mikä on hyvä juttu. Toivotaan nyt, että hyppäisimme isompaa useamminkin, niin en itse jännittäisi kun esteet nousee.
Lisäksi olen tosi tyytyväinen siihen, että jos Hippu jää esteestä kauas, se hyppää rohkeasti, ja pystyn itse menemään isoon hyppyyn mukaan. Voin myös tarvittaessa käskeä Hipun reilusti eteen ja hyppäämään kauempaa, kun ennen jäin aina pitämään ja tuli töpöaskelia.
Moikka!
Yön aikana oli vihdoin tullut paksu lumipeite, joten meidän ohjelmaan tänään kuului talvikuvien napsiminen ja kentällä irroittelu. Namukin oli mukana leikkimässä reipasta tallikoiraa, ja siitäkin sain oikein kivoja kuvia, kun se leikki tallin pihalla toisen koiran kanssa.
Jos joku ei tiedä, niin Namu on tuo vaaleampi koira
Laitettuani Hipun kuntoon, menimme ulos ottamaan muutamia kuvia minusta ja Hipusta. Hipun mielestä oli kamalan kiinnostavaa seurata, kun puista putosi lunta, joten kerrankin se jaksoi seistä korvat höröllä vaikka kuinka kauan. Lisäksi luonnonvalo oli aavistuksen sinertävää, joten kuvista tuli tosi kivoja!
Kuvailujen jälkeen menimme kentälle. Hipulle ei onneksi tullut yhtään tilsoja, joten pääsimmekin nauttimaan reippaasta lumilaukasta maneesissa pyörimisen sijaan.
Aluksi ihan vaan ravailin ympäriinsä. Hippu oli ihan innoissaan, kauhoi teatraalisesti etusillaan ja pärisi. Hassu poni!
Laukkasin molempiin suuntiin ja annoin ponin kaahailla niin kovaa, kun sen lyhyehköistä jaloista irtosi. Lumipaakut vaan lenteli, kun Hippu kiihdytteli ympäri kenttää! Sain kyllä sellaista kyytiä, että välillä vähän hirvitti, saanko Hippua pysäytettyä ollenkaan...
Laukan jälkeen ravailin vielä vähän aikaa ja otin Hipun kunnolla kuulolle. Se pehmeni nopeasti ja tuntui tosi rennolta. Sääennuste on luvannut tänne myrskyä, ja kesken ratsastuksen alkoikin tuulemaan ja satamaan lunta.
Ratsastuksen jälkeen Hippu sai puurot ja pääsi tarhaan syömään päiväheiniä.
Nyt vihdoin tulee postaus sunnuntain koulukisoista. Tämä postaus tosiaan piti tulla tiistaina, mutta meillä ei ole toiminut netti, joten en ole päässyt tekemään postausta. Tarkoituksena oli tehdä MyDay, mutta kamera jäi autoon juuri väärällä hetkellä, joten materiaalia on ihan liian vähän.
Heräsin yhdeksältä ja söin kaikessa rauhassa aamupalan. Puin kisavaatteet päälle ja kymmeneltä lähdimme äidin kanssa tallille.
Äiti harjasi Hipun sillä aikaa, kun minä letitin. Leteistä tuli ihan hirveän isot, koska Hipun harja oli vähän turhan paksu... Mummi ja pappa tulivat kello 11 ja laitoimme trailerin autoon kiinni.
Pakkasimme kamat ja sen jälkeen lastasin Hipun. Se meni autoon parissa minuutissa ja pääsimme matkaan melko lailla aikataulussa.
Kisapaikalla kävin ensimmäisenä maksamassa lähtömaksut. Luokkani oli jo alkanut, joten katsoin pari ratsukkoa ennen, kuin menin laittamaan Hipun kuntoon.
Pääsin verryttelemään 13.30. Aloitin ravailemalla rennosti, minkä jälkeen aloin kerätä ohjia ja työstää Hippua ympyröillä. Se oli melko tahmea, joten tein paljon siirtymiä ja lisäyksiä. Pian Hippu alkoikin reagoida hyvin eteen, mutta jarrut eivät enää toimineet... Aloin tehdä ravista pysähdyksiä, ja jos Hippu ei pysähtynyt kevyesti, peruutin muutaman askeleen ja siirryin raviin, josta pysähdyin uudestaan.
Juuri ennen omaa rataani otin vielä vähän laukkaa ja pari siirtymää. Lähdin radalle hyvillä fiiliksillä ja ainoa pelko oli, että en muistaisikaan rataa.
Ennen varsinaisen suorituksen alkua ravasin vähän ympäri maneesia. Hippu kyttäsi tuomaria, joten tein tuomaripäädyssä ympyrät molempiin suuntiin.
Te ette usko, kuinka paljon mua ärsyttää näiden kuvien laatu! Pitäis olla joku superkamera, että näistä tulisi selkeitä...
Aloitin suorituksen voltin kautta. Alkutervehdyksessä Hippu nousi muodosta, mutta raviin siirtyessä se pehmeni jälleen. Rata sujui mielestäni tosi hyvin ja kaikki tehtävät tuntuivat sujuvan uskomattoman helposti! Hippu vain liiteli ympäri maneesia ja itse keskityin lähinnä muistamaan radan. Jopa meidän kompastuskivi, laukkalävistäjä, sujui hyvin ja ravisiirtymä tuli oikeaan paikkaan. Käyntipätkässä nypin ehkä aavistuksen liikaa, ja vapain ohjin kävelyn lälkeen Hippu ei ollut heti kovin hyvässä muodossa. Lopputervehdykseen menimme hieman luotilinjan edessä, mutta se ei onneksi juurikaan näkynyt tuomarille! Lopputervehdyksen jälkeen olin maailman onnellisin, en voinut ymmärtää, että olimme juuri tehneet Hipun kanssa meidän parhaan radan! Ratsastin takaisin verryttelyyn ja äiti tuli pukemaan Hipulle loimen. LINKKI VIDEOON (laatu paranee mutterista)
Kuultuani tuloksemme olin hieman pettynyt. Saimme vain 59.78%, vaikka tavoitteeni oli yli 60% ja ajattelin sen ylittyvän helposti. En voinut ymmärtää mikä radassa meni niin huonosti, että numeroiden keskiarvo oli alle 6! Myöhemmin tulostamme vielä korjattiin ja mielessäni kävi jo pieni toivon pilkahdus, mutta lopulta tulos olikin vain 59.31%. Johdimme kuitenkin juniorien mestaruuskilpailua, joten edessä oli pitkä odotus ennen luokan loppua...
Luokan viimeisenä starttasi ratsastuskoulun poni, joka ei missään vaiheessa lukeutunut ennakkosuosikeihin. Suoritusta katsoessani ajattelin, että pysyn helposti johdossa, mutta kas kummaa, poni vei voiton! En yleensä jaksa märehtiä häviötäni, mutta olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen poni ei olisi voittoa ansainnut. En nyt sano tätä ilkeyttäni, vaan ihan realistisesti: Mielestäni helppoa beetä ei voi voittaa, jos poni ei liiku muodossa, eikä sitä taivuteta kaarevilla teillä. En halua nostaa itseäni jalustalle tai olla ylimielinen kakara, mutta kaiken sen valtavan työn jälkeen, mitä Hipun muodon eteen tein ja täsmällisiä teitä taivutuksineen harjoittelin, en voi ymmärtää, kuinka luokassa voitetaankin selvästi kuolaimen edessä liikkuvalla ponilla, joka ei taivu kaarevilla teillä.
Oman arvostelupaperin nähtyäni olin entistä äimistyneempi: Tuomarin mukaan Hippu ei liikkunut runkonsa läpi peräänannossa, eikä aktiivisesti eteen. Olin ihan oikeasti järkyttynyt, mutta eihän sille mitään voi. Emme sijoittuneet, joten lastasin Hipun ja lähdimme kotiin.
Radasta jäi itselleni kuitenkin erittäin hyvä mieli, mikä on se tärkein juttu. Hyvät kokemukset ja sujuvat radat ovat minulle tuhat kertaa tärkeämpiä, kuin ruusukkeet tai seuranmestaruudet!
Eilisen tonttuilun jälkeen siirryttiin tänään taas kunnon hommiin. Jaana tuli pitämään meille viimeistelevän kouluvalmennuksen. En varmaan ole itse asiassa kertonutkaan, että meillä on huomenna kisat. Menemme taas Järvenpään ratsastuskoululle, tällä kertaa vuorossa seuran koulumestaruus ja luokkana helppo B:3.
En millään malttanut olla laittamatta valmennukseen Hipulle punaista huopaa ja itselleni tonttulakkia. Saatiinkin Jaanan kanssa kunnon naurut, kun ilmestyin tunnille tonttutamineissa!
Valmennuksen alussa otettiin ihan vaan ympyrällä Hippu kuulolle käynnissä ja ravissa tekemällä isoja pidätteitä. Hippu reagoi tosi hyvin, joten siirryttiin melko nopeasti hiomaan ohjelmaa. Meillä tosiaan on lyhyt maneesi ja B:3 on pitkän radan ohjelma, joten rata tulee kisoissa oleemaan minulle hieman oudon pituinen.
Volttikahdeksikon Jaana merkitsi tötteröillä, jotta muistan varmasti sille oikean koon. Hipulle tuottaa usein ongelmia vaihtaa asetus, joten toinen voltti venyy helposti isoksi. Nyt sain kuitenkin käännettyä hyvin, kun tötteröt olivat merkkeinä.
Nelikaarisen olemme myös treeneissä tehneet pienempänä, joten sen kanssa saa olla kisoissa tarkkana. Toisaalta olemme tehneet nelikaarista treeneissä vaikeampana, joten kisoissa voi olla helpottavaa, kun onkin tilaa.
Hippu oli kaikenkaikkiaan raviohjelmassa rento ja tasainen. Laukkalävistäjä on meidän suurin kompastuskivi, koska Hippu ei tule raviin tasaisesti, jolloin lävistäjän loppu ei ole tasainen. Jälleen kerran tämä tehtävä tulee olemaan kisoissa helpompi, koska siellä lävistäjä on pidempi ja se antaa enemmän aikaa rauhoittaa ennen uutta laukannostoa.
Jaana antoi vielä viimehetken ohjeet verryttelyyn ja käski vaan hymyillä radalla, vaikka kaikki menisi ihan pieleen. Itse luulen, että suurimmat ongelmat tulevat olemaan se, että osaan itse hahmottaa radan mittasuhteet ja tehdä tehtävät oikeassa paikassa, sekä se, että saan Hipun pysymään rauhallisena ja tasaisena.
Tästä asiasta sanon joka postauksessa, mutta oon tosi pahoillani kuvien laadusta! Tänään sentään tuli vähän julkaisukelpoisia kuvia, yleensä niistä ei saa lainkaan selvää...
Lopuksi kävin kentällä kävelemässä radan. Meillä on täyspitkä kenttä, joten siellä näin mittasuhteet oikein. Itseäni rauhoittaa se, että muistin radan kentällä ja ajattelin tekeväni asiat oikeissa pisteissä.
Ennen kotiin lähtöä putsasimme äidin kanssa kisakamat ja vaihdoimme satulahuovan. Hippu sai puurot ja pääsi ulos.
Kävimme tänään Millan (<KLIK) kanssa tallilla ottamassa joulukuvia. Laitoimme Hipulle jouluiset varusteet ja itse vedin kypäräni päälle tonttulakin. Löydettiin myös jostain kaapin perältä punainen polle-viltti, joka sopikin hyvin päivän väriteemaan.
Menimme aluksi ulos kuvailemaan, mutta siellä oli niin kova pohja ja pimeää, että menimme lopulta maneesiin ratsastamaan ja ottamaan kuvia. Hippu ei ollut kovin kuvauksellisella tuulella, mutta kyllä me nyt jotain saatiin aikaiseksi.
En tehnyt ratsastaessa mitään kovin erikoista, lähinnä ympyröitä ja siirtymiä. Hippu oli tosi energinen ja ajoittain hankalasti hallittavissa.
Tein paljon ravi-pysähdys-peruutus-ravi-siirtymiä ja niillä Hippu alkoikin toimia hyvin. Lopuksi se menikin tosi kivasti ja pehmeästi!
Nyt kun ilmat on viilenneet, Hippukin alkaa olla kamalan pirteä. Sen kanssa saa tehdä tosissaan töitä, jos haluaa saada sen kuulolle ja pyöreäksi. Olen myös huomannut, että videolla Hippu näyttää usein tasaiselta ja helpolta, mutta selästä tuntuu tosi vaikealta. Se taas on ihan hyvä juttu, koska ratsastan itse aktiivisesti myös silloin, kun Hippu näyttää jo hyvältä ja silloin se ei pääse luistamaan tehtävistä.
Tein ratsastuksesta pienen videokoosteen. Milla sai myös videolle, kun Hippu esitti "hurjia" pukkejaan... Koostetta tehdessäni tajusin, etten ole pitkään aikaan tehnytkään videota sileällä ratsastuksesta!
Jouluinen erikoispostaussarja alkaa virallisesti sunnuntaina, silloin luvassa MyDay kisoista, joten pysykää kuulolla! LINKKI VIDEOON (laatu paranee mutterista)
Blogin ulkoasu on tällä hetkellä väliaikainen, tein vain pikaisesti talvisemman bannerin. Toivottavasti tykkäätte kuitenkin tästäkin bannerista, sillä saatte ihailla sitä viikon tai pari. Uuteen banneriin tarvitsen vielä kuvia, joten pitää vähän katsoa, milloin saan jonkun kuvaamaan ja sitä luntakin olisi kiva saada!
Sitten joulukuun erikoispostauksiin. Monessa blogissa on tällä hetkellä joulukalenteri. Viime vuodesta viisastuneena päätin kuitenkin itse jättää kalenterin tekemättä. Jotta joulukuussa olisi kuitenkin kiinnostavampi, teen erikoispostaussarjan, joka sisältää luultavasti 3-5 erikoispostausta. Postausideoita saa heitellä, alustavasti olen ajatellut ainakin mydayta ja varustepostausta.
