Joulu oli ja meni, enkä tosiaan kerennyt kirjoittamaan Lahdessa ollessani. Kuitenkin muutaman päivän loma ilman hevosia on aivan liikaa, joten hankkiuduin toki ratsastamaan. Tutuillamme on poni samalla tallilla, jolla eräs tämän blogin historiasta tuttu welsh-poni asuu, ja pitihän tilaisuus hyödyntää!
Ne, jotka eivät kesältä muista Alli-ponia, painakaa TÄTÄ LINKKIÄ! (Kesältä löytyy Allista useampiakin postauksia)
Menimme siis 26 päivä katsomaan Allia. Astuin pieneen talliin, jossa näin aikanani Allin ensimmäistä kertaa, ja siinä käytävällä se seisoi veikeä pilke silmissään. Lässytin ponille aikani ja sen jälkeen laitoimme sille ja tuttujemme Krista-shettikselle jouluiset varusteet päälle. Kristalla siis ratsasti sen omistaja Jose.
Suuntasimme ratsastamaan valtavalle pellolle. Kävelimme aluksi hetkisen, minkä jälkeen otimme ravia ja laukkaa. Ensimmäisen laukan otimme tallia kohti, ja voin kertoa, että en muista, milloin viimeksi olisin laukannut niin lujaa! Saimme kuitenkin ponit pysäytettyä ja päätimme kävellä hetken.
Seuraavaksi otimme ravia ympyrällä. Alli oli tosi hankala, se ei kuunnellut oikean puolen apuja ollenkaan, ja oli pahasti pohkeen takana. Yritin siinä sitten työstää ravia vaikka kuinka kauan, mutta ei siitä oikein mitään tullut.
 |
| Juu tota... Tältä me aluksi näytettiin... |
Päätin vain nauttia maailman ihanimman ponin kyydistä, joten laukkailin ympyrällä molempiin suuntiin. Alli laukkasi tosi nätisti ja kuulolla, joten annoin sille kävelytauon.
Itselleni pellolla ratsastaminen on upea kokemus, meillä kotona kun se ei ole mahdollista. Siispä otin kaiken ilon irti avarasta tilasta ja päästin Allin laukkaamaan niin lujaa, kuin se ikinä halusi.
Muutaman kierroksen poni jaksoi pinkoa kuin tuli hännän alla, minkä jälkeen otin taas käyntiä.
Lopuksi ravailin vielä vähän ja Alli alkoi tuntua mukavalta. Annoin sen kävellä ja menimme laittamaan poneja pois.
Loimitimme Allin ja Kristan ja ne pääsivät pihattoon syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti