Joskus ratsastaja kokee taantuneensa takaisin alkeistasolle, ja silloin ei auta muu kuin kaivautua mielensä syövereihin ja etsiä ratkaisu. Viimeisimpien kilpailujen hylkyjen seurauksena olen joutunut tosiaan miettimään omaa ratsastustani ja se on kehittänyt minua ratsastajana erittäin paljon.
Laitoin Hipun kuntoon vauhdilla, sillä olin muutenkin hieman jäljessä aikataulusta. Kerkesin kuitenkin kävellä ennen valmennusta tarpeeksi pitkään, sillä kukaan muukaan ei ollut ajoissa paikalla.
Aloitimme ottamalla hevoset kuulolle käynnissä ja ravissa kaarevilla teillä. Hippu oli tosi reipas ja kevyt. Vauhtia löytyi vähintään tarpeeksi ja kerrankin säästyttiin ylimääräiseltä eteenpäin puskemiselta.
Seuraavaksi laukkasimme molempiin suuntiin ja aloimme hypätä. Aluksi piti tulla pieni pysty, joka oli keskihalkaisijalla ja esteen jälkeen piti pysäyttää. Hipulla oli totuttuun tapaan jarrut aivan hukassa ja useista toistoista huolimatta pysähdykset olivat kaikkea muuta, kuin siistejä.
Sen jälkeen hyppäsimme paria sarjaa. Esteet pysyivät hillitysti 70cm korkeudessa, joten keskityin lähinnä saamaan hyvät paikat esteille. Huomasin, että hyppyyn mukautumista ja oikean paikan löytämistä helpotti huomattavasti, kun laskin mielessäni laukan tahtia näin: 1-2-1-2-1-2 jne. Hippu hyppäsi oikein kivasti ja ilmavasti.
Aloimme mennä pientä rataa ja heti ensimmäiselle esteelle, joka oli kentän keskellä suuntaa vaihtavana esteenä, tuli kielto. Toisella yrityksellä Hippu meni hyvin yli ja rata meni sujuvasti, vaikkakin itse sekoilin sarjalle sisään tullessa ja Hippu pääsi taas kerran pelastamaan tilannetta upealla kyvyllään ponnistaa tasajaloin.
 |
| Uskokaa tai älkää, mutta tästä mentiin sujuvasti yli! |
Tulimme saman radan uudestaan ja toiselle esteelle tuli sekoilua, kadotin laukan tahdin ja taas kielto. Uusi yritys ja menimme kevyesti yli. Muistin itse ratsastaa tarkasti ja loppu rata oli ihan super!
Lopuksi hyppäsimme taas sitä keskihalkaisijalla olevaa estettä, mutta apupuomin kanssa. Aluksi ihan vaan 50cm korkeudessa ja lopulta "huikeassa" 80cm korkeudessa. Puomi oli hieman liian lähellä estettä ja väliin ei mahtunut kunnon askelta, joten Hippu joutui jo toisen kerran tunnin aikana pelastamaan tilanteen pariinkin kertaan.
 |
| Tästä ei varmaan tarvitse kertoa mitään? |
Lopuksi kävelimme maastolenkin ja Hippu ei edes pelleillyt yhtään!
Hoidin ponin tallissa ja kylmäsin sen jalat. Lopuksi se pääsi vielä nauttimaan ilta-auringosta takaisin tarhaansa.
Mitä tunnista sitten jäi käteen? Tajusin laukan rytmin tärkeyden! Joka kerta, kun toin hevosen esteelle hyvässä rytmissä, mentiin myös yli. Lisäksi tarkan ratsastuksen, sillä jos jäin itse haaveilemaan ja ratsastin kaarteet tai sarjojen sisääntulon vähän puolivillaisesti, tuli joko huono hyppy tai kielto. Näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti isompia ratoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti