Toivekuvapostaus osa 2.

Huhhuh, vihdoin sain julki myös toisen osan toivekuvapostauksesta. Super paljon kiitoksia kaikille kuvatoiveita lähettäneille, mun mielestä oli tosi hauskaa kaivella koneen syövereistä erilaisia kuvia! Toivottavasti pidätte postauksesta!

Kouluvalmennus Isolla mustalla

Eilen mulla ja liikutushepallani Riinalla oli eka yhteinen kouluvalmennus. Luulin valmennuksen alkavan 19.30, mutta juuri kentälle mennessäni huomasin Jaanan auton kaartavan pihan. Olin siis komeasti puoli tuntia myöhässä, joten alkuverkat jäivät vähän vajaiksi. Aloitettiin tunti hakemalla käynnissä rentoutta ja aktivoimalla takapäätä. Riina jäi helposti vähän pohkeen taakse ja niska tosi korkealle. Ratsastin käynnissä paljon askeleen pidennystä ja lyhennystä, jolloin takapää alkoi olla aktiivisempi.
Ravissa jatkoimme edelleen askelpituuden muuttamista ja teimme välillä voltteja. Riina oli vasemmassa kierroksessa välillä tosi paljon kiinni sisäohjassa, joten jouduin taivuttelemaan sitä volteilla välillä tosi reilusti.

Laukka olikin meille se suurin ongelma. Jäin itse liikaa "kellumaan", jolloin en saanut pidätettyä istunnalla ja jännitin käsiä. Tästähän herkkä tamma kiukustui ja esitti pienen protestipukin.
Yritin päästä istumaan laukkaan tosi tiiviisti ja ajatella takajalkoja, ja yllättäen laukka alkoi sujua ihan super kivasti!

Ongelmat kuitenkin jatkuivat, kun aloimme tehdä enemmän laukannostoja. Oikeassa kierroksessa Riina ei halunnut tuoda sisätakasta kunnolla alle, jolloin laukkaan ponnistus jäi vajaaksi ja sain laukan sijasta aikaan kiitoravia. Muutaman kehnon yrityksen jälkeen sain kuin sainkin kaksi tosi hyvää nostoa ja kivan rennot laukkapätkät.
Ravissa jatkoimme taas teivuttelua volteilla ja teimme pari pätkää loivaa pohkeenväistöä ympyrän kehällä. Riina alkoi toimia tosi hyvin omalla moottorilla ja hakeutua pehmeään muotoon. Hetken ajan tunsin jo oloni ihan kouluratsastajaksi!

Loppuraiveiksi teimme paljon pitkiä taivutuksia avoimessa muodossa, jotta saimme ulkokyljet kunnolla vetreiksi. Aluksi Riina oli super jäykkä vasemmalle, mutta ihan lopussa se antoi jo periksi ja alkoi rentoutua eteen-alas.
Tunnin lopuksi haimme rentoutta myös käynnissä tekemällä paljolti samoja asioita, kuin loppuraveissakin. Sain molemmat ulkokyljet yllättävän kivasti pehmeiksi ja taivutukset läpi, joten päätimme tunnin siihen. Loppukäyntien päätteeksi uskaltauduin kiertämään tallille ehkä 50 metriä pitkän lenkin maneesin takaa ja eiköhän Riina pelästynyt jotain puskaa ja tehnyt päivän ainoat kevätjuhlaliikkeet... Selvittiin kuitenkin talliin ja Riina pääsi karsinaan iltaheinille.

Toivekuvapostaus osa 1.

Ensimmäinen osa kuvapostauksesta on nyt valmis! Päätin toteuttaa postauksen kahdessa osassa, eli jos toivomasi kuva ei ole tässä postauksessa, se tulee olemaan toisessa osassa.
Kiitos paljon kaikille kuvatoiveita lähettäneille!

Piditkö postauksesta? Mikä kuvista oli suosikkisi? Kerro toki mielipiteesi kommenteissa!

Toivekuvapostaus?

Äsken kisapostausta kirjoittaessani tajusin, että mulla on koneella tuhansittain kuvia joita en ole koskaan julkaissut. Näitä kuvia haluaisin kuitenkin jotenkin saada teidän nähtäväksi, joten ajattelin tehdä toivekuvapostauksen.

Toivoisin, että käyttäisitte pienen hetken aikaanne ja jättäisitte kommentteihin pari kuvatoivetta. Aikaa toiveiden lähettämiseen on 27.7 asti. Kuvatoiveiden määrästä riippuen toteutan postauksen yhdessä tai kahdessa osassa.

Nyt sitten vaan kuvatoiveita tulemaan! :)

Estekisat Riihimäellä 12.7.

Mun aamu alkoi sunnuntaina jo melko aikaisin, tai siltä se kellon soitto 7.20 ainakin näin lomalaisen mielestä tuntui. Pikaisten aamutoimien jälkeen suuntasimmekin äidin kanssa mopoauton nokan kohti tallia.

Onneksi en selkeästi ollut ainoa, joka ei oikein käy aamuisin täysillä, sillä karsinassa odotti tämän näköinen hevonen:

Puhelinkuva...

Poni nousi onneksi ylös ihan reippaasti ilman suurempaa patistelua ja pääsin laittamaan sitä kisakutoon. Meidän tallilta kisoihin lähdettiin minä Hipulla ja Heli Ruusulla.

Laitettiin hepat koppiin yhdeksän jälkeen ja lähdettiin ajelemaan kohti Riihimäkeä. Matka kesti vähän suunniteltua pidempään ja perillä alettiinin heti laittaa heppoja kuntoon.

Menin jo kävelyttämään Hippua kun äiti kävi maksamassa lähtömaksut.

Katsoin 70cm luokan alussa yhden ratsukon suorituksen, minkä jälkeen aloin verrytellä. Hippu oli tosi kivasti kuulolla heti alusta lähtien! Tein paljon siirtymiä ja yritin saada kaikki avut läpi terävästi. Laukassa tein eteenratsastuksia ja aina kun oli tarpeeksi tilaa, tein voltteja.

Hyppäsin mahdollisimman vähän verkkaesteitä, oikeassa kierroksessa toin pystylle vähän vinoon, mutta muuten sain hyvät hypyt alle.

Pääsin radalle valmistautuvaksi ratsukoksi ja näytin Hipulle pari erikoisempaa estettä. 

Edellisen ratsukon lopetettua ratansa moikkasin ja nostin laukan. Kiersin melko pitkän lenkin ykköselle, koska halusin laukkaan aktiivisuutta.

Eka este ylittyi hyvin, jatkoin pitkän tien kakkoselle, jolle jäätiin kauas ja menetin hetkeksi tasapainoni. Kolmonen ja nelonen meni hyvin, vitosella Hippu kolautti vähän, mutta puomi pysyi ylhäällä. Kutoselle jouduin ratsastamaan tosi tarkasti, koska Hippu alkoi kuumua ja tulla vahvaksi. Seiskalle Hippu kyttäsi ja teki valtavan loikan. Kasille lähestyin aluksi ristilaukassa, josta vaihto tuli kamalalla räpeltämisellä ja tultiin liian pohjaan.

Radan jälkeen teki mieli kirkua riemusta, tehtiin sujuva rata ilman kieltoja ja puomeja! Luokassa oli ihanneaika-arvostelu ja saatiin yksi virhepiste alitetusta ihanneajasta. Olin kuitenkin super tyytyväinen ja lopulta oltiin sijalla 9/23.

Pienen käyntitauon ja radan kävelyn jälkeen meninkin jo verryttelemään 80cm luokkaa varten. Tein paljon siirtymiä ja otin taas vain muutaman verkkahypyn. Hippu oli tosi terävä ja teki hyviä hyppyjä.

Kävelin taas radalla valmistautuvana ratsukkona ja näytin pari estettä. Aloitin radan ja tein pitkän tien ykköselle, joka ylittyi hyvin. Kakkoselle oli tosi jyrkkä käännös ja siitä kaareva tie kolmoselle. Ne ratsastinkin oikein tarkasti, koska tiesin linjan olevan Hipulle hankala.

Neloselta vitoselle oli taas kaareva tie, jonka jouduin ratsastamaan vähän turhankin vahvasti. Vitonen oli radan ensimmäinen este maksimikorkeudessa ja vielä tosi ilmava, pitkä okseri. Hippu kyttäsi sitä hetken, mutta meni yli.
Kutonen oli okseri-pysty-sarja. Tulin siihen ihan hyvällä tiellä, mutta Hippu alkoi paria askelta ennen estettä hidastaa ja jännittyä. Sain sen etenemään esteen eteen, mutta sitten se löi jarrut pohjaan ja kääntyi poikittain esteen eteen.
Uusi lähestyminen ja sarjasta mentiin yli. Seiska oli trippeli, jota kauhistelin radankävelyssä. Siitä mentiin kuitenkin ongelmitta yli, samaten viimeisestä okserista.

Radalta tuomisina 4vp ja hyvä mieli. Vaikka yksi kielto tulikin, kieltoputki ei alkanut vaan toisella yrityksellä Hippu hyppäsi nätisti.

Kävelin suoraan varikkoalueelle ja lastasimme hepat autoon ja lähdimme kotiin.

Hipun hankala päivä: ratatreeniä

Aamulla herätys oli jo seitsemän jälkeen. En todellakaan ole aamuihminen, sängystä ylös päästyäni söin pikaisesti ja kiskoin vastahakoisesti ratsastuskamppeet päälle.
Tallille saavuin tuttuun tapaani hieman myöhässä ja heti alkuun kannoimme äidin kanssa esteet kentälle.
Aamutallin tekijä ei ollut vielä vienyt heppoja ulos, joten Hippu odotteli karsinassa täysin turpeisena. Harjasin sen ja heitin sille kamat päälle.
Ehdin verrytellä hyvin jo ennen kuin Roosa tuli. Hippu oli aika hidas ja raskas, mutta heräsi kuitenkin pikku hiljaa ja alkoi reagoida napakammin.
Poikkeuksellisesti sain verrytellä kokonaan itsenäisesti. Tein paljon siirtymiä ja temmonvaihteluja, jotta Hippu vähän heräisi. Varsinkin laukassa sain aika hyviä ja teräviä reaktioita sekä eteen, että kiinni, mutta ravissa poni oli koko ajan vähän laiskahko.
Aloimme hypätä ravissa pystyä, jonka edessä oli ponnistuspuomi. Ensimmäisellä kerralla jäin vain hölmönä istumaan satulaan, kun Hippu hyppäsi. Toinen kerta sujui jo hyvin ja pääsin mukaan hyppyyn.

Seuraavana tehtävänä oli hypätä pysty ravissa, jatkaa siitä laukassa kaareva tie okserille ja vaihtaa suunta pienellä punaisella pystyllä. Teimme samaa tehtävää muutaman kerran, koska en meinannut millään saada okserilta alas tullessa myötälaukkaa. Lopulta tämäkin tehtävä meni ihan kivasti ja pidimme kävelytauon.
Aloimme hypätä rataa, jossa oli lähinnä pitkiä linjoja ja okseri-pysty-sarja kahden laukan välillä. Ensin menimme radan 70cm korkeudessa. Rata meni ihan ok, pari kertaa ratsastin etäisyyden ihan päin honkia, mutta Hippu kuitenkin hyppäsi kiltisti.

Rataa nostettiin niin, että kaikki esteet olivat 80 ja 90cm välillä. Rata näytti omaan silmääni melko matalalta, edes 90cm esteet eivät näyttäneet mitenkään erityisen korkeille, vaikka niitä hyppäämmekin kohtuullisen harvoin.

Aluksi sössin radan ihan täysin, jäin vaan puristamaan jaloilla, koska halusin lisää vauhtia. Kolmen esteen jälkeen päätimme aloittaa alusta.
Toisella yrityksellä päsimme jo esteelle numero viisi, johon en enää saanut etäisyyttä. Hippu lähti hyppyyn takajaloilla, mutta yritti ottaa vielä askeleen etujaloilla. Rysäytimme oikein tyylikkäästi esteen läpi ja keräilin itseäni hetken ponin kaulalta. Jatkoin rataa, seuraava pysty meni hyvin ja sitten matka tyssäsi okserille, josta Hippu meni ohi ja mä vaan istuin selässä ja mietin, että mitä tapahtui. Uusi yritys okserille ja yli mentiin. Myös sarja ylittyi tosi sujuvasti. Annoin Hipun kävellä hetken.
Lopuksi tulimme radan vielä yhden kerran. Roosa sanoi, etten saa yhtään "jahdata" Hippua enkä ratsastaa sillä ajatuksella, että pakotan Hipun mesteistä yli.

Ratsastin radan läpi vähän nopeammassa temmossa ja este toisensa perään ylittyi helposti, ilman epäröintiä. Sarjalle toin Hipun liian kauas, mutta poni leiskautti esteistä yli korvat tötteröllä! Videolla näkyy, kuinka Hipun vasen etukenkä lentää heti A-osan jälkeen. Tätä en kuitenkaan tunnilla huomannut, vaan ravailin loppuravit ja vasta loppukäynneissä huomasin, että kenkä puuttuu.
Kävelin loppukäynnit ja kävin samalla noukkimassa kengän kentän pohjalta.
Kuten jo otsikosta moni huomaa, Hipulla oli tosi hankala päivä. Se oli tosi tahmea ja täysin kuuro mun avuille, minkä takia paikat ei osuneet ja hypyistä tuli huonoja. Viimeinen rata kuitenkin jätti ihan jees fiiliksen, enkä ole mitenkään erityisen pettynyt valmennukseen.

Hippu pääsi suihkun kautta laitumelle Amandan kanssa ja tunnin laidunnuksen jälkeen siirsin sen tarhaan. Saimme onneksi kengittäjän lyömään irtokengän kiinni jo seuraavaksi päiväksi, joten pääsen ratsastamaan ihan normaalisti loppuviikon. Sunnuntaina lähdetään kisoihin Riihimäelle hyppäämään 70 ja 80cm luokat!

Vieraileva bloggaaja: Amandan ylläpito

Moikka, täällä kirjoittelee Amandan ylläpito kodissa sitä hoitanut tyttö. Amanda tuli 1.6.2013 meille Vantaalle ylläpitoon terapia poniksi. Kummitätini ja tätini olivat siis virallisia ylläpitäjiä, mutta mä liikutin sitä 3-4x viikossa sekä välillä taluttelin terapiassa. Tätini ja kummitätini ja hänen siskonsa teki terapiaa amandan kanssa 3-5 päivää viikossa, sitä samaa mitä Amanda tekee Ennin äidin kanssa. Lisäksi Amandaa hoiti ja liikutti kummitätini ja minun lisäksi eräs toinen, joka hoitaa ja liikuttaa tätini ja kummitätini hevosia. Tätini ja hänen työ kaverinsa omistavat yhdessä Poni-Haan viereisen tallin. Tallissa on paikka 7 hevoselle. Poni laidunti kanssa loppu keväästä alku syksyyn eli n. 4kk vuodesta ja sen saattaakin huomata mahasta. Ponille kasvatettiin myös sivuharja pystyharjan ylläpitämisen sijasta. 

Poni tarhaili komean suomenhevos Mikin kanssa lähes koko päivän. Mikkihän on Hipun puolisisarus. Mikki ja Amanda oli tosi rakastuneita toisiinsa. Ponilla mentiin lähes aina ilman satulaa, alussa muutamalla kerralla kaikilla meillä kolmella jotka liikuttivat Amandaa oli satula, mutta muutaman kerran jälkeen satula jo jäi pois. Osittaen johtuen siitä, että tädilläni ja kummitädilläni oli haflinger Laukki terapiassa ja sillä mentiin ilman satulaa aina. Amandahan tykkää hypätä ja se pääsikin välillä hyyppäämään estetunnille, ehkä 3-4x vuodessa. Itsekkin kerran hyppäsin ihan pintö Amandalla ja se menikin hyvin poni hyppäsi hyvällä tekniikalla ja maltillisella vauhdilla minulla sekä myös muilla, Amandalta ei tippunut puomin puomia täällä ollessa. Perus liikutus oli Amandalla ensin maastossa lämmittely ravit ja laukat ja sen jälkeen kentälle tuuppailemaan, tosin ainakin muutaman kerran viikossa mentiin pelkästään maastossa. Maneesissa taidettiin käydä ponin kanssa ehkä kahden vuoden aikana vaan 5x, joka on aika hassua, koska vaikka oli talvi silti oltiin maastossa/kentällä. Pelolla ratsastelu oli myös tosi kivaa ja siellä mentiin kyllä aina kun olu mahollista vaikka kentällekkin olisi päässyt. Maastossa Amanda viihtyi tosi hyvin aina. Terapiatkin sujuivat hyvin aina. Amanda on mahtava terapia poni. 

Amanda oli tosi kiltti ja utelias poni, myös tosi ihmis-läheinen. Amandan kanssa aika kului tosi nopeasti. Poni oli tosi hyvä ratsastaa ja kevyt, melkein kun olisi istunut pilven päällä, askeleet olivat tasaiset ja selkä ehkä parhain missä oon ikinä ollut. Matkan varrelle on mahtunut tosi paljon kaikkea. Amandalta mä tipuin kerran maneesissa, kun Mikkiä juoksutettiin ja se alkoi riehumaan ja samaan aikaan ,ä nostaan laukkaa Mikin pukitellessä, joten Amandalta tuli myös muutama pukki, mutten mä ollut varautunut, kun se ei ollut aijemmin pukitellut, joten tottakai mä tulin sieltä alas. Muuten Amanda ei koskaan pukitellut taikka pelleillyt muuten ei edes hypätessä. Amanda oli tosi ihana poni ja muutamat vuodet sen kanssa oli mahtavat. Maastossa se oli pommin varma ja pysyi aina käsissä ja hallinnassa vaikka oltiin ilman satulaa liikkeellä ja se oli ihan mahtavaa kun oli luotettava maastokaveri. Mun lisäks tais siltä joskus joku toinenkin tippua, mutten mä muista nyt asiaa varmaksi. Kolme kuukautta ennen Amandan lähtöä, oli kauheeta mennä hakemeen laitumelta, kun jokainen kerta tarkoittaa, että on yksi päivä vähemmän yhdessä olo aikaa, mutta on ihana tietää, että Amanda on nyt kotona taas ja sitä rakastetaan yli kaiken siellä, koska muuten en olisi ehkä pystynyt luopumaan ponista. Siina oli mahtava poni ja kiitollisempi en sille ja Amandan omistajille olla näistä muutamasta vuodesta.