Ponibreeders 2014

Moi!

Nyt tulee sitten vihdoin postaus ponibreeders-viikonlopusta. Ponibreeders oli siis 2-3.8.

Lauantaina lähdimme kisapaikalle jo ennen kymmentä aamulla äidin ja Allin omistajan miehen kanssa. Alli meni koppiin hyvin ja matkusti kiltisti.

Kisapaikalla olimme joskus kello 12-13, en muista ihan tarkkaan. Kävin ilmoittautumassa ja otettiin Alli kopista. Laitoimme Allin kuntoon ja kävin verkkailemassa. Alli oli verkassa ihan uskomattoman hyvä!

Radalla sain kierrellä kouluaitojen sisällä varmaan viisi minuuttia ennen lähtömerkkiä. Alli ei kyttäillyt yhtään ja lähdin iloisesti suoritukseen. Ohjelmassa ei ollut alkutervehdystä, mutta sisääntulon jälkeen tuomari vihelsi pilliin ja ilmoitti hylkäävänsä suorituksen, koska ponilla oli häntäremmi. Harmitti kyllä ihan sairaasti, ei mulle tai mun valmentajille koskaan tullut mieleenkään, ettei häntäremmiä saa käyttää!

Odottelimme kisapaikalla melkein kaksi tuntia ennen esteluokkaa. Radankävelyssäkään ei mennyt kovin kauaa, kun rata oli niin looginen, että sen pystyi arvaamaan. Esteverkassa Alli oli taas hyvä. Otin vaan pari verkkahyppyä ja sitten menin radalle.

Rata meni tosi hyvin ja Alli hyppäsi mielellään. Viimeiselle esteelle tulin tosi huonosti, mutta yli päästiin. Tuloksena puhdas rata ja jaettu ykkös sija! Pääsimme palkintojenjakoon ja Alli oli ihan onnessaan kun pääsi kunniakierrokselle.

Kisojen jälkeen meidät vietiin majoituspaikkaamme. Kävimme kisojen illanvietossa ja sen jälkeen menimmekin jo nukkumaan.

 

 

 

 

 Sunnuntaina nukuimme aika pitkään. Söimme aamupalan ja kävin moikkaamassa Allia. Pääsimme yksien majoituskavereidemme kyydissä kisapaikalle katsomaan aamupäivän koululuokkia.
Allin omistaja, eli Tanja, ja meidän tutut Jonna ja Jonnan tyttö Jose tulivat kisoihin yhden maissa ja kahdelta lähdimme hakemaan Allia. Alli matkusti taas hyvin.
Laitoimme Allin ihan rauhassa kuntoon ja olin juuri kävelemässä alkukäyntejä, kun rataan sain mennä tutustumaan. Rata oli yllättävän vaikea muistaa ja pänttäsin sitä ihan liian pitkään. Verryttelyaikaa jäi vain kymmenen minuuttia, pääsin nimittäin aloittamaan luokan... Verkka meni kuitenkin tosi hyvin.
Rata alkoi huonosti. Vaikka miten yritin pitää, niin alli sinkaisi ensimmäiselle esteelle ja otti puomin. Loppu rata meni hyvin ja nopeasti, joten pudotus harmitti tosi paljon.
Tein loppuverkkoja maneesissa ihan rauhassa, kun kuulutettiin ratsukot kokonaiskisan palkintojenjakoon. Yllätys oli aika suuri, kun olimme kokonaiskilpailussa jaettuja kolmansia! Alli sai ison ruusukkeen ja pääsi taas kunniakierrokselle laukkaamaan isojen ponien seuraan.
Lähdimme aika vauhdilla kotiin ja kotimatkalla olikin niin hauskaa, että sen muistelu naurattaa vieläkin...
Minä ja äiti jäimme meidän kotitallille ja Alli ja muu porukka jatkoi omalle tallilleen.
Kokonaisuudessaan oli tosi hyvä viikonloppu, olin 5-vuotiaiden sarjassa ainoa poni-ikäinen ratsastaja ja silti pärjättiin siellä ammattilaisten ja aikuisten joukossa. Allia jäi kyllä toki ikävä, mutta pääsen varmasti sitä moikkaamaan joskus!