Uuden valmentajan estetunti

Moikka!

Kuten eilisessä postauksessa jo kerroinkin, tänään oli vuorossa uuden valmentajan estetunti. Tämä uusi valmentajamme on varmasti monelle tuttu: Roosa Lappalainen <-Klik.
Ennen valmennusta ehdin hyvin verrytellä Hippua. Kävelin pitkään ja sen jälkeen tein ympyröitä ja kiemuroita ravissa. Hippu tuntui tosi virkeältä ja sain tehdä paljon töitä, jotta pidätteet menisivät läpi. Verryttelin myös laukassa, lähinnä annoin Hipun laukata aika vapaasti, jotta se lämpenisi kunnolla.
Roosan tultua kerroin ensin vähän minun ja Hipun taustoista. Jutellessamme huomasin, että olen ollut Hipun kanssa tosi vähillä neuvoilla hyppäämiseen lähes koko ajan ja että en edes tiennyt, miten sitä pitäisi ratsastaa esteillä.
Aloitimme työskentelyn ravissa niin, että minun piti ratsastaa vapaasti, ihan niin kuin verryttelisin yksin. Ravi meni ihan kivasti ja seuraavaksi otimme laukkaa. Laukassa teimme askellajin sisäisiä siirtymiä, jotka olivat tosi haastavia. Hippu jäi tosi vahvaksi ja itse jäin liikaa takakenoon ja kiinni kädellä sen sijaan, että olisin ottanut istunnalla ja vatsalihaksilla pidätteitä. Pikku hiljaa poni alkoi kuitenkin kuunnella paremmin ja pidimme lyhyen kävelytauon.
Hyppäämisen aloitimme pääty-ympyrällä olevalla ristikolla, jonka edessä oli puomi innarivälillä. Ennen kuin pääsin edes hyppäämään, laukan tempoa piti muuttaa lähes kaksi kertaa suuremmaksi, kuin mihin olen tottunut. Parin toiston jälkeen este nostettiin pystyksi ja tulin sen vielä pari kertaa. Hippu hyppäsi tosi kivasti ja paikat osuivat hyvin.

Seuraavana vuorossa oli ristikko-okseri-sarja. Ensimmäisellä yrityksellä jäin taas pitämään Hippua siinä vanhassa ja tutussa, liian hitaassa vauhdissa. Toisella kerralla muistin pitää tempon yllä, mutta Hippu hyppäsi askeleen liian aikaisin ja lensin ristikolla kaulalle. Olin ihan varma, että tulen okserilla alas, mutta jotenkin pääsin takaisin tasapainoon enkä joutunut maastoutumaan. Olisihan se tietysti ollut ihan vakuuttavaa tippua ensimmäisellä tunnilla... Juu ei!
Hyppäsin sarjan vielä kerran ja sain vihdoin paikan osumaan kunnolla. Pidimme taas pienen kävelytauon.
Sitten hyppäsimme rataa. Rata alkoi kolmen askeleen linjalla, jonka jälkeen tuli pysty innaripuomilla ja lopuksi sarja. Alkuun rata oli ehkä 60cm korkea ja Hippu selvitti sen helposti. Rataa nostettiin n. 75cm korkeuteen ja tulin sen uudestaan. Muuten meni hyvin, mutta pystyltä Hippu tuli alas väärässä laukassa ja laukan korjattuani annoin vauhdin kuolla pois ja tulin sarjalle jälleen siinä vanhassa tutussa lyllerryslaukassa.

Hyppäsin radan uudestaan ilman mitään suuria vaikeuksia ja sen jälkeen hyppäsimme pari kertaa pystyä, jotta saisimme laukan vaihtumaan. Hippu ei kuitenkaan millään suostunut tulemaan alas vasemmassa laukassa, joten päätimme hypätä vielä kerran pystyn ja sarjan ja lopettaa siihen.
Ravasin loppuravit ja yritin saada Hipun vähän rauhallisemmaksi. Lopuksi kävelin pitkään ja vein Hipun talliin syömään heiniä.

Valmennuksesta jäi tosi hyvä fiilis, sain Hipusta irti enemmän kuin koskaan ennen, eikä se yrittänyt kieltää. Varsinkin paljon nopeampi tempo ja oman asennon korjaaminen eteenpäin auttoivat tosi paljon ja sain jo yhden tunnin aikana tosi paljon varmuutta ja pystyin luottamaan siihen, ettei Hippu tee äkkinäisiä kieltoja, vaan se menee mielellään esteiden yli.