Kuulumisia

Moi!

Pienen hiljaiselon jälkeen palauttelen taas blogia henkiin ja näin alkuun varmasti on hyvä kertoa vähän kuulumisia.
Hipun kanssa ollaan otettu tosi kevyesti, koska se alkoi kaksi viikkoa sitten liikkua epäpuhtaasti. Epäpuhtaus johtui ilmeisesti kengityksestä. Käveltiin reilu viikko, sitten kengittäjä kävi ja nyt Hippu on taas kunnossa ja oon jo ravannutkin kahdella ratsastuskerralla.

Kuva eiliseltä, kamerassa oli päällä joku ihan ihme asetus...

Hipun saikkuillessa käväisin itse testaamassa ratsastusta Takkulan ratsastuskoululla. Paikka itsessään on mulle hyvin tuttu ja hevosetkin tunnen, koska olen ollut Takkulassa TETissä.
Sain ratsukseni ison ruunikon, Ultran. Karsinassa se oli tosi mukava, mutta tiesin kyllä, että ratsastettavuudeltaan se on hieman haastava.
Jo matkalla maneesiin tamma yritti lennättää mua ympäri pihaa, pelkäsi ilmeisesti omaa varjoaan... Alkukäynneissä ratsastuksenopettajamme Memmu käski pitää ohjat kädessä ja ihan syystä! Ultra oli tosi jännittynyt ja säpsyi koko ajan.

Aluksi teimme pysähdyksiä käynnistä. Ultra pysähtyi hyvin, mutta lähti vähän laiskasti liikkeelle. Käskin sitten kerran vähän napakammin ja kummasti alkoi hevonen liikkua!
Ravissa Ultra olikin sitten hieman haastavampi, se kyttäsi maneesin toista päätyä, teki ihmeellisiä loikkia ja jännittyi. Teimme paljon siirtymiä ja kaarevia teitä ja muutamia rennompia pätkiäkin alkoi löytyä. Siirtymissä ratsastin tosi napakasti, koska Ultra kieltäytyi jännittyessään liikkumasta eteenpäin.

Laukkatyöskentelyssä tehtävänä oli tehdä ravissa voltti keskelle pitkää sivua, voltin puolessa välissä nostaa laukka, jatkaa laukkaa uraa pitkin ja tehdä maneesin päätyyn ympyrä. Ympyrän lopussa siirtyminen raviin ja sitten käyntiin. Harmi kyllä, tunnilla oli niin monta ratsukkoa, että tehtävää ei päässyt suorittamaan montaa kertaa. Laukat menivät tosi paljon odotettua paremmin, yhdessä nostossa jouduin naputtelemaan raipalla ja Ultra yllätti mut oikein ilmavalla pukkisarjalla. Välillä tuli edelleen jännittyneempiä pätkiä, mutta ne korjautuivat helposti ratsastamalla ihan minimaalisen loivaa avoa.

Loppuravit piti ravata eteen-alas, mutta meidän osalta se meni vähän kyttäämiseksi. Muutama rento askel tuli väliin ja sitten hevosen niska olikin jo lähes kiinni mun nenässä. Olin kuitenkin tyytyväinen niihin pieniin pätkiin, jotka menivät rennosti.
Loppukäyntien jälkeen käänsimme kaartoon, laskeuduimme ratsailta ja suuntasimme talliin laittamaan hevosia pois.