Kankitreeniä

Moi!

Eilen meillä piti olla Jaanan kouluvalmennus ja meninkin tallille ajoissa. Laitoin Hipun kuntoon ja lähdin verryttelemään noin kello 17.35. Ratsastin Hipun aluksi rennosti eteen-alas ja aloin vähitellen nostaa muotoa. Sain Roosalta tiistaina kotitehtäväksi kehua Hippua oikein yliampuvasti, joten suurinpirtein huusin "hyvää heppaa" joka välissä!

Kello 18.30, ratsastettuani lähes tunnin, päädyin siihen, että Jaana ei ole tulossa pitämään valmennusta. Menin talliin laittamaan Hippua pois ja suitset riisuttuani Jaana marssi sisään tallin ovesta. En jaksanut enää mennä valmennukseen kun olin kuitenkin mennyt ihan kunnolla jo tunnin. Päätimme kokeilla Hipulle kankia suuhun, koska sillä ei niitä ilmeisesti ole koskaan ennen käytetty.

Saimme kanget säädettyä sopiviksi melko nopeasti ja Hipun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se yritti miettiä, että voiko se pitää suutaan kiinni. Suuntasimme takaisin maneesiin ja aluksi Jaana meni selkään. Hippu oli ihan ihmeissään, se ei edelleenkään ymmärtänyt, miten sen suuhun oli päätynyt niin paljon metallia! Pikku hiljaa Jaana alkoi kerätä ohjia ja pian Hippu alkoikin jo rentoutua. Jaana ravasikin vähän ja Hippu näytti tosi kivalta! Tottakai poni oli vähän levoton suustaan ja yritti kolistella kuolaimia, mutta se ei kuitenkaan heitellyt päätään eikä jumittanut.

Seuraavaksi pääsin itse selkään. En ole ikinä koskenutkaan hevoseen, jolla on kanget suussa, joten alkuun olin vähän pihalla. Opin oikean ohjasotteen kuitenkin melko nopaeasti ja pääsin kävelemään pari kierrosta. Tein muutamia pysähdyksiä ja yritin keskittyä pitämään nivelohjan tarpeeksi hyvin kädessä.  Edelleen Hippu oli suustaan hiukan epätasainen, mutta rentoutui jo vähän.

Jaana sanoi, että voin hyvin mennä kangilla itsenäisesti ja käyttää niitä myös maastoillessa, jotta Hippu tottuu niihin kunnolla.

Tänään päätinkin sitten mennä kangilla uudestaan. Aluksi kävin pienen maastolenkin ja annoin Hipun kulkea ihan vapaasti. Tällä kertaa poni piti jo suunsa kiinni eikä ollut ollenkaan levoton suustaan.

Maastolenkin jälkeen menin maneesiin. Aluksi säädin vähän ohjien kanssa, mutta sain kohtuu nopeasti kankiohjankin sopivalle pituudelle. Työskentelin pitkään käynnissä tehden ympyröitä, väistöjä ja pysähdyksiä. Hippu oli ihanan herkkä ja kuunteli kaikkia apuja terävästi. Jatkoin edelleen eilistä, yliampuvaa kehumista ja luulen, että toisella maneesissa olevalla ratsastajalla saattoi olla hauskaa, kun helpoimmastakin liikkeestä aloin kehua Hippua ihan kuin se olisi tehnyt vähintäänkin sarjavaihtoja.

Vähitellen uskaltauduin ravaamaan ja Hippu oli ihan uskomattoman pehmeä ja rento! Tein paljon ympyröitä ja temponlisäyksiä. Hippu taipui tosi kivasti, mutta temponlisäyksissä se ei reagoinut eteen ihan niin isosti, kuin olisin toivonut.

Laukkasinkin molempiin suuntiin vähän. Sain Hipun mielestäni aika hyvään muotoon ja kuulolle molemmissa suunnissa. Myös siirtymissä poni alkoi pysyä hyvin rentona.

Lopuksi ravailin vielä kevyessä ravissa ympyröitä. Hippu oli tosi rento ja pärski mennessään. Muutaman ravikierroksen jälkeen annoin Hipun kävellä loppukäynnit.

Olin tosi positiivisesti yllättynyt, Hippu ei enää ollut jännittynyt eikä aukonut suutaan, ja itse en jäänyt kertaakaan vetämään kankiohjasta. Nyt kun Hippu tottuu kankiin ja pääsen pari kertaa valmennukseen kangilla, niin luulen että ne ei ole enää meille kummallekkaan jännä juttu, vaan ihan normaali asia.