Vieraileva bloggaaja: Amandan ylläpito

Moikka, täällä kirjoittelee Amandan ylläpito kodissa sitä hoitanut tyttö. Amanda tuli 1.6.2013 meille Vantaalle ylläpitoon terapia poniksi. Kummitätini ja tätini olivat siis virallisia ylläpitäjiä, mutta mä liikutin sitä 3-4x viikossa sekä välillä taluttelin terapiassa. Tätini ja kummitätini ja hänen siskonsa teki terapiaa amandan kanssa 3-5 päivää viikossa, sitä samaa mitä Amanda tekee Ennin äidin kanssa. Lisäksi Amandaa hoiti ja liikutti kummitätini ja minun lisäksi eräs toinen, joka hoitaa ja liikuttaa tätini ja kummitätini hevosia. Tätini ja hänen työ kaverinsa omistavat yhdessä Poni-Haan viereisen tallin. Tallissa on paikka 7 hevoselle. Poni laidunti kanssa loppu keväästä alku syksyyn eli n. 4kk vuodesta ja sen saattaakin huomata mahasta. Ponille kasvatettiin myös sivuharja pystyharjan ylläpitämisen sijasta. 

Poni tarhaili komean suomenhevos Mikin kanssa lähes koko päivän. Mikkihän on Hipun puolisisarus. Mikki ja Amanda oli tosi rakastuneita toisiinsa. Ponilla mentiin lähes aina ilman satulaa, alussa muutamalla kerralla kaikilla meillä kolmella jotka liikuttivat Amandaa oli satula, mutta muutaman kerran jälkeen satula jo jäi pois. Osittaen johtuen siitä, että tädilläni ja kummitädilläni oli haflinger Laukki terapiassa ja sillä mentiin ilman satulaa aina. Amandahan tykkää hypätä ja se pääsikin välillä hyyppäämään estetunnille, ehkä 3-4x vuodessa. Itsekkin kerran hyppäsin ihan pintö Amandalla ja se menikin hyvin poni hyppäsi hyvällä tekniikalla ja maltillisella vauhdilla minulla sekä myös muilla, Amandalta ei tippunut puomin puomia täällä ollessa. Perus liikutus oli Amandalla ensin maastossa lämmittely ravit ja laukat ja sen jälkeen kentälle tuuppailemaan, tosin ainakin muutaman kerran viikossa mentiin pelkästään maastossa. Maneesissa taidettiin käydä ponin kanssa ehkä kahden vuoden aikana vaan 5x, joka on aika hassua, koska vaikka oli talvi silti oltiin maastossa/kentällä. Pelolla ratsastelu oli myös tosi kivaa ja siellä mentiin kyllä aina kun olu mahollista vaikka kentällekkin olisi päässyt. Maastossa Amanda viihtyi tosi hyvin aina. Terapiatkin sujuivat hyvin aina. Amanda on mahtava terapia poni. 

Amanda oli tosi kiltti ja utelias poni, myös tosi ihmis-läheinen. Amandan kanssa aika kului tosi nopeasti. Poni oli tosi hyvä ratsastaa ja kevyt, melkein kun olisi istunut pilven päällä, askeleet olivat tasaiset ja selkä ehkä parhain missä oon ikinä ollut. Matkan varrelle on mahtunut tosi paljon kaikkea. Amandalta mä tipuin kerran maneesissa, kun Mikkiä juoksutettiin ja se alkoi riehumaan ja samaan aikaan ,ä nostaan laukkaa Mikin pukitellessä, joten Amandalta tuli myös muutama pukki, mutten mä ollut varautunut, kun se ei ollut aijemmin pukitellut, joten tottakai mä tulin sieltä alas. Muuten Amanda ei koskaan pukitellut taikka pelleillyt muuten ei edes hypätessä. Amanda oli tosi ihana poni ja muutamat vuodet sen kanssa oli mahtavat. Maastossa se oli pommin varma ja pysyi aina käsissä ja hallinnassa vaikka oltiin ilman satulaa liikkeellä ja se oli ihan mahtavaa kun oli luotettava maastokaveri. Mun lisäks tais siltä joskus joku toinenkin tippua, mutten mä muista nyt asiaa varmaksi. Kolme kuukautta ennen Amandan lähtöä, oli kauheeta mennä hakemeen laitumelta, kun jokainen kerta tarkoittaa, että on yksi päivä vähemmän yhdessä olo aikaa, mutta on ihana tietää, että Amanda on nyt kotona taas ja sitä rakastetaan yli kaiken siellä, koska muuten en olisi ehkä pystynyt luopumaan ponista. Siina oli mahtava poni ja kiitollisempi en sille ja Amandan omistajille olla näistä muutamasta vuodesta.

Sekalaisia kuulumisia

Moikka!

Taas on tapahtunut vaikka mitä, olen palannut rippileiriltä ja viimeinen viikko onkin mennyt rippijuhlia valmistellessa. Lisäksi olen suorittanut mopoautokoulun loppuun, joten nyt vaan mauto kehiin ja pääsen ajelemaan!
Nyt on kuitenkin rippijuhlat ohi ja vihdoin on taas aikaa panostaa ratsastukseen ja kirjoittaa blogiin. Viime aikoina oon ollut niin huono bloggaaja, että mua oikeesti hävettää...

Joku varmaan on jo huomannutkin, että sain vihdoin bannerin päivitettyä sen verran nykyaikaan, että Amandakin on mukana. Ponin esittelysivu on myös hyvällä mallilla, vain kuvat puuttuvat. Muuten annoin ulkoasun olla entisellään, koska tykkään tästä valkoisesta pohjasta.

Blogin löytää nykyään myös instagramista nimellä @hippujahopoheinasta. Käykäähän seurailemassa, sinne päivittyy meidän kuulumisia tiheämpään tahtiin kuin tänne blogin puolelle.

Lähipäivinä tulossa postausta eilisestä kouluvalmennuksesta, joten pysykäähän kuulolla!

Keskiviikon estevalmennus

Moi!

Kello on jo tosi paljon ja lähden huomenna rippileirille, joten en jaksa oikeastaan kirjoittaa kauheasti. Tämän postauksen ilmestyessä ajastettuna olen jo leiripaikalla...
Oltiin siis keskiviikkona Roosan valmennuksessa. Ehdin verrytellä hyvin ennen valmennusta, joten pääsimme heti aloittamaan tehokkaasti. Teimme paljon siirtymiä askellajien välillä. Hippu oli alusta asti yllättävän terävä, joskin vähän hidas pidätteille.
Laukkasimme alkuun tosi paljon. Tehtiin taas laukan lyhennystä ja pidennystä. Hippu oli ihan innoissaan ja yritti kuskailla mua ympäriinsä!
Hypättiin muutaman kerran pientä pystyä ja innarisarjaa. Hippu oli innarilla kivan tarkka, vaikka itse olin ihan pihalla ja roikuin ohjissa kuin takiainen... Sarjan jälkeen piti siirtää raviin, ottaa ravi haltuun ja vaihtaa suunta, minkä jälkeen sama juttu tultiin toisesta suunnasta. Hippu oli sen verran innoissaan, että hallitusta ravista ei meinannut tulla mitään.

Seuraavaksi hyppäsinkin elämäni ekan kolmoissarjan. Tulimme sitä muutaman kerran, ensin ihan matalana ja vähitellen hieman korkeampana. Hippu oli tosi hyvin hereillä ja nosteli jalkojaan melko tarkasti, mitä nyt johonkin esteeseen vähän kolautti.
Lopuksi tulimme rataa, jossa yhdistimme kaikki tunnin aikana tehdyt tehtävät. Rata meni omasta mielestäni tosi hyvin! Sain aika hyvin paikat osumaan ja Roosakin sanoi, että nykyään ratsastan paljon aktiivisemmin ja tuon Hippua esteille, enkä vaan matkusta.

Uusi päätähti on täällä!

Moikka!

Kuten otsikosta varmasti moni osaa tulkita, blogi on saanut uuden päätähden. Kyseessä on ehkä joillekkin entuudestaan tuttu poni, Amanda. Poni vietti pari vuotta ylläpidossa tutuillamme, mutta vihdoin, myöhään eilen illalla se saapui takaisin kotiin.
Hippu ei ole lähdössä mihinkään meiltä, vaan ollaan nyt virallisesti kahden hevosen loukussa...

Amanda on vilahtanut blogissa muutaman kerran aiemmin, mutta en ole kertonut siitä juuri mitään tietoja. Sille on tulossa oma sivu blogin yläpalkkiin, mutta tässä nyt lyhyesti muutamia asioita:

Nimi: Amanda VII
Kutsumanimet: Amanda, Mantu, Mantuli, Pantuli (ja todella monia muita...)
Syntynyt: 25.6.1996
Säkäkorkeus: 139.5cm

Amanda päätyi meille pitkän etsinnän jälkeen vuonna 2009. Ensimmäiset vuodet se toimikin oikein mukavasti, mutta myöhemmin alkoi paljastua mielenkiintoisia ominaisuuksia, joista meitä oli kyllä varoitettukin...
Neljän vuoden yhteiselon jälkeen vuonna 2013 oli kuitenkin selvää, että poni oli minulle vielä aivan liian haastava. Heti, kun vaadin siltä enemmän, se heitti valtavan pukkisarjan. Päädyin maistelemaan hiekkaa useita kertoja, mikä ei pidemmän päälle tee hyvää yhdenkään ratsastajan rohkeudelle. Koska kahta hevosta ei voitu pitää, oli ainoa vaihtoehto laittaa Amanda pois uuden hevosen tieltä.
Onneksi se sai maailman parhaan ylläpitokodin tutuiltamme. Siellä se sai jatkaa samoja terapiahommia, joita se oli meilläkin tehnyt ja siitä pidettiin oikein hyvää huolta.
Viimein tänä keväänä otimme esiin Amandan ottamisen takaisin. Tästä puhuttiin pitkään, kunnes lopulta ilmoitimme ylläpitäjille, että poni tulee takaisin. Tästä alkoikin pitkä, kolmen kuukauden irtisanomisaika. Välillä kaduimme päätöstä, välillä se tuntui juuri oikealta.
Lopulta eilen, 1.6, otimme kopin auton perään ja ajoimme hakemaan Amandan kotiin. Kotitallin pihassa ponia pidellessäni en voinut muuta kuin halata sitä tiukasti ja nauraa ja itkeä samaan aikaan sen hieman paksuksi ja pitkäksi kasvanutta harjaa vasten. Rakas ponini oli taas siinä pihassa, josta se kaksi vuotta aiemmin nousi kuljetusautoon.

Poni on onneksi kotiutunut hyvin, tänään kävin jo vähän ratsastamassa ja se pääsi tutustumaan Hippuun. Saa nähdä, millainen kauhukaksikko niistä poneista kehkeytyy...

Pikku hyppyjä kahdella hevosella

Moi!

Eilen oli pitkästä aikaa pienen estetreenin aika! Hipun lisäksi hyppäsin myös Riinalla. Riina on nyt mennyt tosi koulupainotteisesti ja Hipulla on ollut hyppytaukoa monta viikkoa, joten mentiin ihan pieniä esteitä.

Olin aikaisemmin päivällä suunnitellut yksinkertaisen estradan, jossa oli pysty, okseri ja pysty, jonka edessä oli kaksi laukkapuomia. Rakensimme radan kentälle ja sen jälkeen menin laittamaan Riinaa kuntoon.
Kävelytin Riinaa maasta käsin melko pitkään. Heti selkään noustuani aloin tehdä käynti-ravi-siirtymiä. Isona hevosena Riina lämpenee hitaasti, joten se lähti eteen vähän laiskasti ja myös käyntiin siirtymiset venyivät pitkiksi. Vähitellen alkoi kuitenkin löytyä terävyyttä ja reaktiot nopeutuivat.
Jatkoin edelleen ravityöskentelyä, mutta lisäsin mukaan puomeja. Riina oli ihan true kouluhevonen, se vaan lompsi menemään isolla askeleella ja hyvässä tasapainossa. Meinasin kuolla nauruun, kun vielä laukkapuomienkin aikana se luuli olevansa koulutunnilla. Tein paljon temponmuutoksia ja yritin saada Riinaa nostamaan päätä ja katsomaan eteenpäin.
Verryttelyksi hyppäsin pientä ristikkoa, joka oli pitkällä sivulla. Pitkän sivun vieressä oli kauhean pelottavia kavalettilaatikoita, jotka aiheuttivat muutamia kevätjuhlaliikkeitä... Riina tuli ristikolle tosi kivasti ja sillä oli tosi helppo katsoa etäisyyttä. Esteen jälkeen se kuitenkin vähän kuumui ja alkoi riuhtoa päätä ylös ja kaahata. Lisäksi jokainen laukanvaihto tuli pukin kautta, joten jouduin ihan tosissani ratsastamaan pysyäkseni kyydissä ja saadakseni tehtyä suunnittelemani reitit.

Hyppäsin lyhyen radan aluksi ihan vaan 50cm korkeudessa. Rata meni tosi hyvin ja tasaisesti, eikä kontrolli kadonnut kertaakaan.
Nostimme esteet 60-70cm korkeuteen ja tulin radan uudestaan. Okserille tulimme tosi pohjaan, muuten rata meni kuitenkin tosi hyvin. Joku pikku pukki sinne väliin tuli, mutta muuten Riina oli kivan rauhallinen ja tasainen.
Lopuksi tulin okserin kerran yksittäisenä, ravasin loppuravit ja kävelytin loppukäynnit.

Kiva perseheru...

Heti perään menin Hipulla. Aloitin tekemällä temponvaihteluja ravissa ja laukassa. Hippu oli tosi energinen ja terävä. Laukassa jarrut meinasivat olla ajoittain hukassa, kun poni olisi halunnut lähinnä kaahata täysillä.
Aloin hypätä ristikkoa ympyrällä. Hippu oli muutaman viikon hyppytauon jälkeen iha innoissaan! Sitä oli kuitenkin tosi helppo tuoda esteelle ja laukkaakin pystyi jo vähän säätelemään.

Aloin tulla pientä rataa ensin ehkä 50cm korkuisena. Hippu ei meinannut malttaa kuunnella, vaan se halusi mennä kovaa ja korkealta! Varmaan ikinä en ole joutunu pidättämään sitä niin paljon! Noh, ei ainakaan puomit pudonneet, kun ilmavaraa otettiin reilusti.
Tulin radan vielä kerran hieman isompana. Ekalle esteelle en nähnyt paikkaa, joten ratsastin vahingossa liian pohjaan. Onnistuin myös sössimään puomi-puomi-pysty-linjan täydellisesti... Muuten meni tosi kivasti, Hippu kuunteli ihan super hyvin ja hyppäsi varmasti.

Nätti dyykkaus :D

Heti radan jälkeen annoin Hipulle pitkät ohjat ja lähdimme loppukävelyille maastoon. Hippu oli super kiltisti, se ei tehnyt yhden yhtä typerää sivuloikkaa!
Ensi viikolla meillä onkin pitkästä aikaa Roosan valmennus, toivottavasti se menisi hyvin!

Back in business

Moikka!

Nyt saa vähän hehkuttaa, Hippu on taas mukana kuvioissa ja ollaankin päästy jo ihan kunnolla treenaamaan!

Ollaan tosiaan menty ihan kunnolla jo muutama päivä, Hippu on ollut paljon parempi ratsastaa kuin ikinä ennen!
Tänään menimme kentällä. Aluksi kävelin pitkät alkukäynnit ja sen jälkeen annoin Hipun ravata ja laukata puolipitkällä ohjalla ympäri kenttää. Saattaa kuulostaa jonkun mielestä oudolta ratsastaa aluksi lähes kokonaan ilman kontrollia, mutta Hippu toimii kaikkein parhaiten, kun se on saanut vähän päästellä höyryjä ja katsella ympärilleen.

Aloin pikkuhiljaa keräillä ohjia tuntumalle ja ratsastaa Hippua lyhyemmäksi. Se tulikin tosi nopeasti pehmeäksi, mutta takapää vaati lisää aktiivisuutta. Tein molempiin suuntiin muutamia käynti-ravi-siirtymiä, joilla ponin takapää tuli tosi kivasti alle ja se nousi korkeampaan muotoon.

Otin aika nopeasti laukkaa. Annoin Hipun laukata aika reilusti eteen, mutta pyrin pitämään sen edestä ylhäällä. Poni keräsikin yllättävän paljon ylimääräisiä kierroksia ja alkoi mutkitella ja poukkoilla ihan omia aikojaan. Jouduin ihan tosissani ratsastamaan istunnalla, jotta sain vauhdin hallintaan.
Pienen lepotauon jälkeen aloin mennä väistöjä ravissa. Aluksi Hippu yritti tuttuun tapaan lopettaa etenemisen ja mennä vain sivulle, mutta kun aloin ajatella itse enemmän eteen, myös väistö loiventui.
Tein vielä muutamia laukannostoja, koska halusin edes pätkiä rauhallista laukkaa. Hippu alkoi onneksi olla jo vähän väsynyt, joten se ei enää jaksanut kaahata hallitsemattomasti ympäriinsä. Muutaman hyvän pätkän jälkeen siirsin raviin ja ravasin pitkät loppuravit eteen-alas, samalla tehden paljon taivutuksia. Lopuksi kävelin pitkät loppukäynnit ja kävin vielä syöttelemässä.
(Tämän postauksen ratsastuskuvat ovat eiliseltä, sillä tänään ei ollut kameraa mukana).

Puhelinlaatuinen syöttelykuva tältä päivältä

Ihan tosi, mä en ymmärrä, mitä tolle hevoselle on tapahtunut. Ihan yllättäen se on vaan alkanut liikkua paljon paremmin kuin ennen, muoto on tullut paljon ryhdikkäämmäksi ja takajalat on paljon helpompi aktivoida. Oudointa tässä on se, että ei olla edes käyty valmennuksissa moneen viikkoon... Mutta en todellakaan valita, kyllähän se on mukavaa, kun hevonen toimii!

Kuulumisia

Moi!

Pienen hiljaiselon jälkeen palauttelen taas blogia henkiin ja näin alkuun varmasti on hyvä kertoa vähän kuulumisia.
Hipun kanssa ollaan otettu tosi kevyesti, koska se alkoi kaksi viikkoa sitten liikkua epäpuhtaasti. Epäpuhtaus johtui ilmeisesti kengityksestä. Käveltiin reilu viikko, sitten kengittäjä kävi ja nyt Hippu on taas kunnossa ja oon jo ravannutkin kahdella ratsastuskerralla.

Kuva eiliseltä, kamerassa oli päällä joku ihan ihme asetus...

Hipun saikkuillessa käväisin itse testaamassa ratsastusta Takkulan ratsastuskoululla. Paikka itsessään on mulle hyvin tuttu ja hevosetkin tunnen, koska olen ollut Takkulassa TETissä.
Sain ratsukseni ison ruunikon, Ultran. Karsinassa se oli tosi mukava, mutta tiesin kyllä, että ratsastettavuudeltaan se on hieman haastava.
Jo matkalla maneesiin tamma yritti lennättää mua ympäri pihaa, pelkäsi ilmeisesti omaa varjoaan... Alkukäynneissä ratsastuksenopettajamme Memmu käski pitää ohjat kädessä ja ihan syystä! Ultra oli tosi jännittynyt ja säpsyi koko ajan.

Aluksi teimme pysähdyksiä käynnistä. Ultra pysähtyi hyvin, mutta lähti vähän laiskasti liikkeelle. Käskin sitten kerran vähän napakammin ja kummasti alkoi hevonen liikkua!
Ravissa Ultra olikin sitten hieman haastavampi, se kyttäsi maneesin toista päätyä, teki ihmeellisiä loikkia ja jännittyi. Teimme paljon siirtymiä ja kaarevia teitä ja muutamia rennompia pätkiäkin alkoi löytyä. Siirtymissä ratsastin tosi napakasti, koska Ultra kieltäytyi jännittyessään liikkumasta eteenpäin.

Laukkatyöskentelyssä tehtävänä oli tehdä ravissa voltti keskelle pitkää sivua, voltin puolessa välissä nostaa laukka, jatkaa laukkaa uraa pitkin ja tehdä maneesin päätyyn ympyrä. Ympyrän lopussa siirtyminen raviin ja sitten käyntiin. Harmi kyllä, tunnilla oli niin monta ratsukkoa, että tehtävää ei päässyt suorittamaan montaa kertaa. Laukat menivät tosi paljon odotettua paremmin, yhdessä nostossa jouduin naputtelemaan raipalla ja Ultra yllätti mut oikein ilmavalla pukkisarjalla. Välillä tuli edelleen jännittyneempiä pätkiä, mutta ne korjautuivat helposti ratsastamalla ihan minimaalisen loivaa avoa.

Loppuravit piti ravata eteen-alas, mutta meidän osalta se meni vähän kyttäämiseksi. Muutama rento askel tuli väliin ja sitten hevosen niska olikin jo lähes kiinni mun nenässä. Olin kuitenkin tyytyväinen niihin pieniin pätkiin, jotka menivät rennosti.
Loppukäyntien jälkeen käänsimme kaartoon, laskeuduimme ratsailta ja suuntasimme talliin laittamaan hevosia pois.