Takkula tallicup 1-osakilpailu, 29.3

Moikka!

Niin se vaan on meidänkin kisakausi korkattu! Hypättiin kauden avaukseksi ihan vaan 40/50 ja 50/60cm, että saataisiin varmat radat kauden alkuun. En muista, olenko tästä maininnut, mutta vaihdoin hiljattain seuraa ja edustan nykyään Lahden ratsastajia. Lahden ratsastajat järjestävät Takkulan ratsastuskoululla tallicup-kilpailun, jossa kilpaillaan neljässä osakilpailussa niin esteitä, kuin kouluakin.
Pakkasimme Hipun ja sen tallikaverin, Ruusun, traileriin jo ennen yhdeksää aamulla ja niin matka kohti Lahtea pääsi alkamaan.
Kisapaikalla kävimme ilmoittautumassa ja moikkaamassa tuttuja, minkä jälkeen otimme Hipun ja Ruusun pois kopista. Hippu oli ihan täpinöissään, varustaminen oli melko haastavaa, kun arvon neiti ei meinannut pysyä paikallaan.
Vaihtaessani omat kisakamat päälle äiti talutteli Hippua. Kävin kävelemässä kentällä muutaman kierroksen, minkä jälkeen oli radankävely ja pääsin maneesiin verryttelemään.
Verryttelyssä oli aika paljon porukkaa ja osalla ei ehkä ollut väistäminen ihan hallussa. Pääsin kuitenkin menemään askellajit läpi ja ottamaan pari hyppyä. Hippu oli tosi reipas, mutta kuunteli pidätteitä jopa yllättävän hyvin.

Verryttelyn jälkeen odottelin ehkä viisi minuuttia, minkä jälkeen pääsinkin valmistautuvana ratsukkona kiertelemään radan puolelle.
Tervehdittyäni tuomaria ja saatuani lähtömerkin aloitin radan. Ensimmäiset viisi estettä menivät tosi kivasti, laukat vaihtuivat pääsääntöisesti hyvin ja ponnistukset osui kohdilleen. Kutoselle jäätiin kauas ja itse en päässyt hyppyyn kunnolla mukaan. Seiska ja kasi hyvin ja jatkoimme uusintaan. En itse asiassa edes lähtenyt ratsastamaan aikaa, vaan tein siistit tiet. Viimeisen esteen jälkeen olin tosi helpottunut, teimme puhtaan radan ilman mitään kieltämiseen viittaavaa!

Tästä alaspäin hyppykuvat (c): Tiia Viljanen

LINKKI VIDEOON

Menin ulkokentälle kävelemään ja odottelemaan luokan loppua ja pian tulikin kutsu palkintojenjakoon. Kuulin nimeni toisena ja niin marssimme tyytyväisinä palkintojenjakoon! Kunniakierroksen jälkeen jäin suoraan maneesiin, sillä seuraavan luokan verryttely alkoi.
Verryttelyssä otin vain muutaman hypyn, Hippu ei ollut enää niin reipas, vaan otti jopa puomin, mitä se harvemmin tekee. Verryttelyaika oli melko lyhyt ja pian menin taas odottelemaan vuoroani odotusalueelle.
Olin onneksi luokan alkupäässä, joten pääsin pian radalle. Moikkasin taas tuomaria ja aloitin suorituksen. Koko perusrata oli tosi sujuva, mitään isoa säätöä ei tapahtunut. Neloselle tuli pieni haparointi, mutta siitäkin Hippu meni hyvin yli. Uusinnassa päätin ratsastaa aikaa mahdollisuuksien mukaan. Teiden kanssa ei oikein voinut pelata, joten päätin päästellä varsinkin viimeisellä suoralla niin kovaa, kuin Hippu mutkasta pystyi lähtemään. Viimeiselle esteelle lähdettiin kaukaa, mutta olin varautunut isoon hyppyyn, joten pääsin kuitenkin mukaan. Olin taas super tyytyväinen, Hippu ei yrittänytkään mitään temppuilua, vaan oli koko ajan menossa esteiden yli. Menimme luokan johtoon!
Kävelin kentällä luokan loppuun asti. Viimeinen ratsukko meni meistä ohi, mutta sekin oli meidän tallilla valmennuksissa käyvä, joten ei mua kauheasti ärsyttänyt.

LINKKI VIDEOON (Video alkaa esteestä numero 2)

Menimme palkintojenjakoon, jälleen sama meidän tallin kolmikko nappasi sijoitukset ja itse olin taas toinen. Sain palkinnoksi lahjakortin hevosten suolahuoneeseen tai infrapunahierontaan, saa nähdä milloin päästään käymään Hipun hemmotteluhoidossa!
Palkintojenjaon jälkeen otimme vielä muutamia kuvia ja pakkasimme ponit. Kotimatka meni nopeasti ja pian olimmekin taas kotona. Purimme ponit autosta, laitoimme kamat paikoilleen ja Hippu pääsi vielä ulos.

Meidän tallin supertiimi!

Kokonaisuudessaan meillä oli tosi hyvä päivä, en olisi edes välittänyt, vaikka en olisikaan saanut sijoituksia, sillä tärkeintä mulle oli varmat radat ilman kieltoja. Oli ihanaa voida luottaa, että hevonen tekee asioita mielellään, antaa pieniä mokia anteeksi ja ennen kaikkea: nauttii siitä, mitä tekee. Tästä kaikkein suurin kiitos kuuluu Roosalle, ilman hänen apuaan mä en olisi ikinä uskaltautunut kisoihin, eikä me luultavasti enää edes hypättäisi!