Laiska kouluratsastaja ilmoittautuu, tänään tuli taas huomattua se, että on tärkeää saada hevonen usein kunnolla sileällä läpi...
Menimme äidin kanssa tallille. Hoidin Hipun ratsastuskuntoon ja äiti kipusi taas en selkään. Äiti ja Hippu menivät kentälle ja minä vaihdoin ratsastuskamat päälle.
Menin kuvailemaan äitiä ja Hippua ja isi ja Namu tulivat kävelyltä kentän laidalle. Kuvailu jäikin siihen ja kuvia sain siis otettua kaksi. Hippu näytti menevän kivasti varsinkin ravissa.
Hetken kuluttua menin itse selkään. Käynnissä Hippu työnsi takapäätä sisälle ihan koko ajan. Olin ihan järkyttynyt, koska se ei ole tehnyt niin enää päitkään aikaan. Ravi meni vähän paremmin, vaikka takapää ei oikein meinannut pysyä etupään takana ja ulkolapa karkasi koko ajan. Tajusinkin, että olen muutaman päivän ajan vaan hömpötellyt puomeilla, esteillä tai kuten eilen, naruriimulla.
Työstin ravia jonkin aikaa ja se alkoi mennä hyvin. Nostin laukan, ja kas, taas se ulkolapa lähti karkaamaan. Laukkasin molmepiin suuntiin ympyröillä ja vaihtelin suuntaa ja laukka alkoi toimia hyvin.
Ravasin vielä molempiin suuntiin ja kun Hippu tuntui oikeasti tosi kivalta annoin sen kävellä loppukäynnit. Vein Hipun sisälle ja riisuin siltä kamat. Huuhdoimme sen äidin kanssa ja se pääsi tarhaan syömään iltapäiväheiniä.
Ja mitä opinkaan tästä päivästä? No ainakin sen, että jos haluaa ratsastuksen olevan helppoa, pitää hevonen ratsastaa kunnolla läpi vähintään kahdesti viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti